Me and the Mäyräkoira

Aamutoimia

2012-01-25T09:50:00.000+02:00

Meillä opetellaan uutta aamurytmiä. Fanni on tähänasti tottunut siihen, että pääsee aamulla viiden ja kuuden välissä aamupissalle kun isäntä lähtee töihin. Tästä on seurannut kuitenkin pieni lieveilmiö, joka ei ilahduta varsinkaan viikonloppuisin: Neiti ei tietenkään ymmärrä että viikonloppuisin nukutaan. Tämän vuoksi päätimme jättää aikaiset aamupissitykset välistä ja totuttaa Fannin siihen, että pissalle pääsee siinä kahdeksan paikkeilla.

Kaikki menee muuten ihan hyvin, paitsi että 5 minuuttia isännän lähdön jälkeen (tänä aamuna klo 6), Fanni alkaa tökkiä minua aivan kummissaan: "Hei herää! Isäntä unohti taas pissattaa mut!". Tökkimistä jatkuu niin kauan, että joko karjaisen että nyt nukutaan (erityisesti silloin kun tyttö rupeaa katselemaan ikkunasta pihalle ja parkkeeraa peräpeilinsä allekirjoittaneen tyynylle) tai kaappaan tytön kainalooni toivoen, että kohta se siitä taas nukahtaa. Tänä aamuna kello oli soimassa 7:30 mutta erityisesti kahdeksan päivinä, jolloin kello soi 6:30, on tämä jotain aivan kamalaa kun vielä saisi nukkua puoli tuntia.

Kaksi viikkoa siten hain Fannille Dap-suodattimen, toiveena että se lievittäisi tytön eroahdistusta niin, että mahdollisimman paljon omaisuutta säästyisi tytön käsittelystä. No, maanantaina lattialla odotti toppatakkini, josta oli syöty hihasta lumilukko. Tosin eilen unohdin kauppareissun ajaksi pyykinkuivausnurkkauksen verkon auki, mutta mitään ei ollut tapahtunut. Vielä kun ymmärtäisi mikä kyseisen käytöksen aiheuttaa. Kun ei nyt ihan yksinäisyydestäkään voi olla kyse, sillä onhan Fannilla Nelli seurana. Kai täytyy vain toivoa, että Fanni ottaisi Nellistä mallia ja rauhoittuisi hieman. :)

Terveisin

Nelli, Fanni ja Iina

Oon iso tyttö jo!

2012-01-10T14:33:00.001+02:00

Olen jo muutaman kuukauden ollut hieman huolissani Fannin juoksuista, sillä Fannin sisarilla kuuleman mukaan on jo juoksut olleet 7kk iässä. Ajattelin jo, että Fannissa on jotain vikaa kun ei mitään kuulunut. Eilen sitten 11kk päivänsä kunniaksi Fanni päätti täräyttää ja niin ne juoksut alkoivat. Pikkuneiti on kyllä ollut lievästi sanottuna ihmeissään.

Ilmeisesti meidän molemmille tytöille olisi tulossa juoksut tässä tammi-helmikuussa, sillä Nellikin on jo alkanut hieman oireilemaan. Toisaalta, ainahan se on helpompi että ne ovat kerralla pois, niin pääsevät tytöt pikemmin leikkimään taas Juudaksen kanssa. :)

Terveisin

Nelli, Fanni ja Iina

Joulunajan kuulumisia

2012-01-08T19:56:00.000+02:00

Joulunpyhät menivät kyllä yhdessä hujauksessa ja taas on aika suunnata katseet alkaneeseen vuoteen. Fanaatikot ennustavat maailmanloppua, mutta otetaan me sitten ainakin kaikki mahdollinen irti mahdollisesti viimeisestä vuodesta. :)

Aattoaamu valkeni tavallisissa merkeissä. Aamupalan jälkeen tytöt pääsivät availemaan paketteja. Fanni oli vielä vähän noviisi, mutta Nelli kyllä auttoi kovasti lahjapaperien repimisessä. Meinasi tytöille tulla riitaakin kun molemmat olisivat halunneet avata samaa pakettia.

Tytöt olivat olleet ilmeisen kilttejä. Paketeista paljastui mm. vinkulelujam dental-luita kuin myös molemmille tytöille jättimäiset "dinosauruksen reisiluut". Harmi vaan kun ei tajuttu kuvata lahjasaalista silloin kun ne vielä olivat suht edustavassa kunnossa.

Tämän jälkeen lähdettiin ensin isännän kotiin viettämään joulua, josta tultuamme haettiin tytöt ja suunnattiin vanhempieni luokse joulua viettämään. Kyllä oli Fannille melkoinen yllätys tuo joulukuusi, mikä "mummolasta" löytyi. Meille ei sellaista tänä vuonna hankittu. Oppipa neiti nopeasti myös kuusenjalasta juomisen jalon taidon.

Tapaninpäivänä myrsky ravisteli myös Huittista ja isännyyden vanhempien maatilallakin koettiin melkoista tuhoa kun kokonainen metsäke kaatui silmien edessä. Pihan raivaamiseen siihen kuntoon, että autolla pääsi ajamaan pihaan, meni seitsemältä mieheltä kuudesta seitsämään tuntia. Sähköt olivat meillä onneksi poikki vain aamuysistä iltapäivän neljään-viiteen. Silti ehti nälkä yllättää ja kun kaikki paikalliset kaupat olivat katkoksen takia kiinni, ei auttanut muu kuin ajella Sastamalaan lämpimän aterian toivossa.

Loppu väliviikko olikin työntäyteinen, mutta perjantaina juhlittiin meidän häitä. Tilaisuus oli lyhyt ja intiimi. Vain viisi henkeä meidän kahden lisäksi.Vihkimisen jälkeen lähdettiin ravintolaan syömään porukalla ja siinä olivat sitten meidän häät. :) Nelli ja Fanni lähtivät viikonlopuksi hoitoon vanhempieni luokse kun taas tuore aviopari suuntasi Tampereelle Ilvekseen. Näköjään kannatti ilmoittaa hotellille matkan tarkoitus, sillä meille oli varattu huone 18. kerroksesta ja huoneessa odotti kaksi pulloa Cavaa ja vaahtokarkkeja. :)

Uudeksi vuodeksi palailtiin Satakunnan puolelle ja uusi vuosi otettiin vastaan kälyjen ja näiden puolisoiden kesken. Erittäin mukavia muistoja kyllä jäi tästä vuodenvaihteesta! Uudenvuodenpäivänä haettiin sitten vihdoin tytöt kotiin ja alettiin valmistautua uuden viikon haasteisiin.

Lunta saatiin tänne perjantaiksi. Fannista on kuoriutunut kerrassaan melkoinen lumipeto. Loppiaisaamuna tytöt juoksivat innoissaan vanhalla urheilukentällä ja kieriskelivät lumessa. Kyllä sitä suuhunkin taisi osua enemmän kuin laki sallii.

Hurtan manttelit ovat osoittautuneet kullanarvoisiksi. Paitsi lenkeillä, myös automatkoilla. Tänäänkin elohopea huiteli siinä -15 ja -18 asteen välillä ja automatkallekin sai varustautua kuin naparetkeläinen konsanaan. Tämä viikonloppu kuluikin Juudasta, Aatua ja Taraa vahtiessa kun näiden isäntäväki lähti keskisuomeen hiihtelemään. Nelli ja Fannikin pääsivät pitkästä aikaa saunomaan! Tyttöjä ei meinannut eilen illalla saada millään pois saunasta.

Poikettiin me tänään myös Ideaparkissa, josta löysin uudet Catmandoon goretex-talvikengät, sellaiset mihin mahtuu villasukat, vain 20 eurolla! :)

Mutta tällaista meidän uuteen vuoteen!

Mitenkäs muilla on vuosi 2012 lähtenyt käyntiin?

Terveisin

Nelli, Fanni ja Iina

Tervehdys

2011-12-30T21:25:00.002+02:00

Niin se joulu vain mennä päräytti ohi ja uusi vuosikin jo kolkuttelee ovella. joulun turinoita sasatte vielä hetken odotella, sillä Nellin ja Fannin isäntäväki viettää nyt hyvin ansaittua hääviikonloppua.

Hyvää uutta vuotta 2012 kaikille!

Terveisin

Iina

Hyvää joulua!

2011-12-25T11:39:00.001+02:00

Taas toivotus hyvän joulun,

Taas toivotus hyvän joulun

joulurauhan näin tuo.

Se kaikille joulumielen,

Se kaikille joulumielen

hyvän tahdon nyt luo.

Nyt kynttilät pienet loistaa,

Nyt kynttilät pienet loistaa

joulu tullut on taas.

Uusi aluevaltaus

2011-12-13T23:19:00.000+02:00

Me and the Mäyräkoiralla on nyt myös viralliset sivut Facebookissa. Sieltä tulee löytymään tuoreimmat kuulumiset reaaliajassa ja paljon extraa blogin ulkopuolelta! Tervetuloa TYKKÄÄMÄÄN!

Jahdissa

2011-12-13T22:29:00.001+02:00

Viikonloppuna tytöt pääsivät molempina päivinä vierasjahtiin ja molemmille tytöille saatiin kuin saatiinkin kaadot. Kuvista näkyy kuinka tottunein ottein tytöt jo oleilevat kaadolla kovan työn jäljiltä. Nelli jopa ärisi muille koirille, ettei asiaa hänen peuralleen ollut! Komeat 10- ja 6 piikkiset pukit tulivat tiensä päähän.

Se on muuten jännä kuinka läpitunkeva tuo peuran rasvan haju on. Tiesin heti kun tytöt tulivat kotiin, hajusta, että kaatoja oli saatu. Töissäkin olen muutaman kerran pystynyt asiakkaan hajusta päättelemään, että tämä harrastaa peuran tai hirven metsästystä, eikä asiaan ole vaikuttanut se, että heillä on olleet hunterit päällä. :)

Sunnuntai-iltana meillä olikin kaksi tosi väsynyttä mäyräkoiraa ja alkuviikko onkin menty vähäisten tuhojen merkeissä (tänään olivat lukeneet Aku Ankkaa poissaollessamme).

Punkalaitumella oli jo viikonloppuna ihan talvi verrattuna tänne Huittisiin. Harmi kun viimeistään tänään ne vähätkin sulivat pois ja nyt ulkona on tuollainen pääkallokeli.Allekirjoittanutkin hankki juuri iltalenkillä mojovat mustelmat jalkoihin kun päätinkin yllättäen polvistua keskelle tietä. :/

Loppuviikosta olisi tarkoitus hakea jälkipiikki alkukuusta tytöille otettuun nenäpunkkilääkitykseen. Itse en kyllä merkittävää eroa ole huomannut, mutta parempi kuitenkin katsoa kuin katua. Fannin ajo on tosin parantunut paljon, mutta siihen taisikin vaikuttaa tuo kurkunpääntulehdukseen saatu hoito.

Mukavaa joulunalusaikaa

Nelli, Fanni ja Iina

Joulupukin apurit

2011-12-03T12:03:00.000+02:00

Kahden rasavillin Joulupukin kaverin kuvaminen ei olekaan aivan yksinkertainen tehtävä, varsinkaan kun ei ole sitä lunta hidastamassa kaksikon menoa! Kun toisen tonttutytön sai aseteltua paikoilleen, oli toinen karannut silläaikaa tiehensä. No, eiköhän tuonne muistikortille jäänyt edes yksi kuva, josta joulukortit lähtisivät tilaukseen.

Alunperin minulla oli vähän toisenlainen idea korttiin, mutta paikka, jossa kuvaaminen tapahtuisi, vaatisi hieman enemmän tottelevaisuutta tuolta nuoremmalta neidiltä. Ehkä ensi vuonna siis. :)

Muutaman tunnin päästä emäntä lähtee pikkujouluristeilemään, salaa toivoen, että kotona oltaisiin silläaikaa aloiteltu joulusiivousta. Lahjoista iso osa alkaakin olla hankittuna. Kortitkin pitää tilata 7.12 mennessä. Eiköhän se joulu sieltä tule - ilman luntakin.

Terveisin

Nelli, Fanni ja Iina

Kalenterityttö

2011-12-02T12:14:00.000+02:00

Nelli esiintyy Best Friensinin Denticks Smile 2012 kalenterissa joulukuun tyttönä. Kuvat valittiin elokuussa startanneen kuvakilpailun sadosta. Mikäli jakelu tapahtuu viime vuoden tapaan, pitäisi kalenterin löytyä tavaratalojen lemmikkiosastoilta viimeistään vuodenvaihteessa.

Palkinnoksi saamme kuulemma vuoden Denticksit ja tietysti itse kalenterin. Nellin kalenterikuvaa ja muiden kuukausien malleja pääsee ihailemaan täältä.

Joulunalusterveisin

Nelli, Fanni ja Iina

Lääkärireissuja ja pentutapaamisia

2011-11-28T21:01:00.000+02:00

Kotiuduttiin tuossa jonkin aikaa sitten eläinlääkäriltä. Oltiin epäily, että ainakin Fannilla olisi nenäpunkki, kun ajot olivat alkusyksyn jäljiltä jääneet aivan minimaalisiksi ja tuntui, ettei tyttö haistanut mitään. Lääkärin tarkastuksessa kuitenkin selvisi, että Fannilla on kurkunpääntulehdus, minkä on aiheuttaneet anaalirauhasongelmat. Fanni kun ei tyhjennä rauhasiaan kunnolla itse vaan saattaa kerätä tavaraa peppuunsa ja purskauttaa ne sitten pahaa-aavistamattoman sylissäpitäjän housuille. :/

Fanni sai siis kahden viikon mittaisen antibioottikuurin, mutta koko konkkaronkalle annettiin kuitenkin varmuuden välttämiseksi lääkitys nenäpunkkiin. Parin viikon päästä olisi sitten jälkipiikin vuoro ja samalla kontrolli Fannin kurkkuun.

Edellisviikonloppuna oltiin Parkanossa Fannin sisarusten pentutapaamisessa. Paikalla olivat Fannin lisäksi Rose, Rosa ja Ropi, sekä sisarusten emo ja isä. Oli siinä melkoista menoa kun pennut leikkivät keskenään, eikä kukaan edes ärissyt vaan tapaaminen sujui letkeissä tunnelmissa.

Fanni tosin vähän ujosteli kun näki kerralla niin paljon "vieraita" koiria ja olikin siksi enemmän joko ihmisten seurassa tai tutkimassa paikkoja itsekseen. Kuitenkin vaikutti siltä, että Fanni olisi emonsa muistanut, niin kovat hännänheilutukset mamman kohtaaminen sai aikaiseksi.:) Nelli puolestaan pääsi viikonlopuksi "mummolaan" hoitoon.

Pentutreffeillä saatiin myös opastusta turkin hoidossa. Itsekin sain opastuksesta irti tosi näppäriä tekniikkavinkkejä, jotka toivotavasti jatkossa säästävät vaivaa ja käsiä kun Fannin nyppiminen tulee ajankohtaiseksi.

Kohta täytyisi aloittaa jouluvalmistelut. Harmi vaan kun tuota lunta ei ole saatu, sillä joulukorttien kuvaaminen tuntuu vaan lykkääntyvän.

Terveisin

Nelli, Fanni ja Iina

Arpajaisvoitto ja menneen viikon kuulumisia!

2011-11-15T21:51:00.000+02:00

Luulin nojatuoleja järsiviä mäyräkoiria urbaanilegendaksi, kunnes...

Viime viikon keskiviikkona olin työreissulla Porissa ja sain juuri ja juuri vastusteltua, etten olisi ruokatauolla käynyt Mustissa ja Mirrissä hakemassa tytöille tuliaisia.

Onneksi en käynyt sillä kotona odotti kuvanmukainen yllätys! Ilmeisestikin Fanni, mahdollisesti yhdessä Nellin kanssa, oli päättänyt selvitää, mitä Ikean rahi pitää sisällään. Tuota vaahtomuovia kertyikin asunnosta muovikassillisen verran. Täytyy sanoa, että en kyllä tiennyt itkeäkö vai nauraa!

Posti oli samaisena päivänä tuonut meille Artun Tassunpainalluksia -blogin arvonnassa voittamamme palkinnon. Kuvasta jäi puuttumaan koiran pantaan liitettävä vilkkuvalo, joka löytyi hetkeä myöhemmin villapuseron sisältä. :) Kiitoksia paljon!

Koko meidän pesue oli erityisen haltioitunut tästä mäykkyaiheisesta kortista! Aivan ihana! Meilläkin tämä kortti päätyi jääkaapin oveen, jossa se hymyilyttää joka kerta.

Villapaitakin pääsi heti sovituskierrokselle. Nelli poseerasi kuin tottunut ammattilaismalli ja oli varsin mielissään uudesta puserosta. Olenkin miettinyt tämäntapaisen hankintaa, sillä paukkupakkasilla pusero on mukava sujauttaa talvimanttelin alle!

Pitihän sitä puseroa sovittaa Fannillakin, joka on täysin eri koulukuntaa vaatetusasioissa kuin Nelli. Jopa kaulapanta tuntuu välillä olevan liikaa tälle "kohti luonnollista olotilaa ja susien aikaa"-henkiselle eräneidolle. Villapuseron laittaminen aiheutti siis tytössä kauhean häpeäreaktion ja piiloutumisen omaan petiin, ettei vain kukaan näe. Myöskään allekirjoittaneen ei annettu enää ottaa kiinni paidan poistamiseksi (ties mitä kaapuja olisi voinut tulla päälle seuraavaksi).

Samanlaisen reaktion olin saanut aiemmin viikolla aikaan kun posti toi Fannille oman Hurtan talvimanttelin! Manttelien sovittelun aikana huomasin, että myös Nellin takki oli jäänyt pieneksi, joten ei auttanut kuin laittaa uusi tilaus menemään. Tyttöjen koko Hurttamanttelissa oli muuten nyt jo 40. Esittelen myöhemmin tyttöjen talvipompat! :)

Aatu ja Fanni istuskelevat junamuodostelmassa. :)

Olen torstaista asti ollut saikulla, syysflunssan piinaamana. Tytöistä emännän kotonaolo on ollut vain hauskaa. Nyt alkaa jo elämä voittaa ja huomenna olisi tarkoitus taas palata työelämään. Lauantaina tytöt pääsivät jahtiin ja Nellin ajosta saatiinkin kolme kaatoa. Fannin ajo sensijaan jäi lyhyeksi kun ajoeläimet lähtivät jatkuvasti väärään suuntaan, aina tielle päin, joten ne jouduttiin keskeyttämään. Ehkä parempi tuuri ensi kerralla.

Terveisin

Nelli, Fanni ja Iina

Lauantai-illan riehuntaa

2011-11-04T19:53:00.000+02:00

Iltalenkki loppuu meidän perheessä usein kahden nuorimmaisen riehuntasessioon. Siinä vauhdissa matot ja huonekalutkin saavat kyytiä, kun mäykkykaksikko juoksee ympäri asuntoa. Valitettavasti juuri silloin kun kameran kaivaa esille, iskee tyttöihin vieraskoreus ja leikki rauhoittuu hieman. :)

Onko muilla ollut tänä iltana mahdotonta menoa?

Terveisin

Nelli, Fanni ja Iina

ps. Mistä löytäisi motivaatiota tuon Fannin "viirihännän" siistimiseen?

Loistavaa iltaa

2011-10-25T21:41:00.000+03:00

Nyt jos koskaan alkaa olla viimeiset hetket kaivaa niin itselle kuin karvaisille kavereille heijastimet kaapista ja ennenkaikkea tarkistaa niiden kunto! Illat pimenevät aikaisin, eikä tietenkään pidä unohtaa myös aamulenkkejä, jolloin epäonninen pikkukoira voi joutua karuun kohtaamiseen esimerkiksi kiireisen työmatkapyöräilijän kanssa!

Päivitin tyttöjen heijastinliivit uusiin Hurtan Lifeguard malliston Polar-liiveihin, joissa on myös lämmin fleecevuori. Alunperin hankin tuon oranssin liivin Fannille, mutta Nelli mieltyi siihen kovasti, joten Fanski sai sitten "tyytyä" tyttömäiseen neonpinkkiin. Tuo pinkki ei kyllä ole yhtä hyvä huomioväri kuin oranssi, mutta erottuu silti kiitettävästi täällä taajama-alueella.

Liiveistä kärsittiin alennuksien jälkeen paikallisessa liikkeessä yhteensä kuudenkympin kuolema, mutta loppujen lopuksi se on kyllä halpa henkivakuutus. Lisäksi liivit on helppo pitää puhtaana ja ne istuvat tytöille hyvin. Koko on siis S, mikä on muuten Fannille ihan jämpti, joten isommille uroksille koko ei varmasti sovi. Nellillä, jonka rintaskehän poikkileikkaus on enemmän kolmion mallinen, on liivi hiukan löysähkö. 45cm alkaa olemaan se maaginen rinnanympäryksen raja koossa S.

Liivit ovat nyt tarjouksessa Peten koiratarvikkeessa, jossa on muuten nyt jouluaattoon asti myös ilmaiset toimituskulut! :) Näköjään myös Hurtan sadeasut ovat alessa ja kaikista tilauksista saa vielä vilkkuvalonkin kaupan päälle (rajoitettu erä).

Aloitin Fannin nyppimisen viikonloppuna. Kyllä sitä karvaa lähtikin ja kädet sain kipeiksi. Vielä pitäisi siistiä parta, rintakehä ja häntä, kun vain saisi itsestään irti. Päälaella karva oli vielä vähän tiukassa, joten neidillä on nyt sellainen "munkkikalju". Mutta kaikenkaikkiaan nätti tyttö sieltä karvan alta kuoriutui. :) Nellin vuoro onkin sitten joulukuussa taas.

Lokakuu alkaa olla lopuillaan. Tytöt pääsivät myös viime viikonloppuna taas metsälle, mutta homma ei oikein sujunut kummaltakaan. No, ehkä oli vain huono päivä. :) Täällä odotellaan jo ensilunta, jotta saataisiin iltoihin vähän valoa ja hieman kontrollia eteiseen työntyvään santamäärään! Roomban säiliö on jatkuvasti täynnä lähes pelkkää hiekkaa ja laminaatit kiittävät.

Terveisin
Nelli, Fanni ja Iina

Aamutoimia meidän mäykkyjen tapaan

2011-10-18T14:59:00.002+03:00

Tänään oli taas yksi niistä aamuista, jolloin totesin mäyräkoiran omistajana olemisen vaativan jonkin verran tavallista enemmän huumorintajua ja pitkää pinnaa. Aamu alkoi verkkaisesti siihen saakka kunnes päivän faktat muistuivat mieleen: kaapelikorjaajan pitäisi ilmestyä kolmen aikaan ja olohuoneemme oli kuin hirosiman atomipommin jäljiltä: koiran leluja, luita, villasukkia ja dvd-koteloita lojui siellä täällä, eivätkä sohvatyynytkään olleet aivan Martha Steward-tyyliin.

Eipä siinä mitään, pikasiivousvaihde päälle siihen asti kunnes oli pakko todeta, että on aika herättää mäyräkoirat ja lähteä ulos. Paras mäykynherätyskeino tähän asti on ollut aamupalan tarjoileminen. Tänään sen sijaan sain huutaa kurkkuni käheäksi, kunnes totesin, että on ehkä helpompi kantaa neidit kuppien eteen. No, eihän se aamupala puolinukuksissa oleville mäyriksille kelvannut vaikka kuinka maanitteli.

Mäyräkoiran mielestä on muuten ihan ok, että aamupalan jälkeen kömmitään takaisin sänkyyn / boxiin, vaikka kaikkina muina aamuina oltaisiinkin lähdetty suoraan ulos. Lisää luoksetulokäskyjä nousevassa falsetissa, ilman mitään tulosta. Tässä vaiheessa alkaa emännällä jo se kuuluisa vanne kiristää päätä ja kaappaan toisen mäyriksen kainaloon ja vien sen eteiseen, jonka jälkeen lähden hakemaan mäyris kakkosta boxista... No, eikös silläaikaa mäyris 1 tassuttele takaisin omaan petiinsä! Sitä kuuluisaa savua alkaa tupruta korvista.

Kun vihdoin ja viimein saan mäykyt pannoitettua, kaappaan roskapussit ja talutushihnan käteen ja lähdetään reippaasti ulkoilmaan... tai sitten ei. Kompastun ja roskapussi sisältöineen leviää pitkin eteisen lattiaa.Itku meinaa päästä ja mäykyt katsovat kauhuissaan. Kun pääsemme vihdoin roskiskatokselle, jäävät mäykyt juuri sen 5cm liian kauas seisomaan, että ylettäisin pudottaa pussit roskikseen - eikä niitä saa vedettyä millään lähemmäksi! Siinä vaiheessa emännän pinna katkeaa ja koko taloyhtiö saa pikaisen esitelmän kaikista tuntemistani ärräpäistä.

Siinä vaiheessa alkoi nolottaa: tytöt katsoivat meikäläistä silmät pyöreinä ja olin ihan varma että joku naapureista soittaa eläinsuojeluun - tai Pitkäänniemeen. Pari syvää hengitystä ja rauhallinen "ei mitään hätää, ollaan kavereita" palauttaa laumamme mielentilan jännittyneestä rennoksi. Sovintoa vahvistetaan vielä ryhmähalilla ja pusuilla.

Täytyy sanoa, että aamulenkki ei ole koskaan sujunut näin joutuisasti. ;)

Nyt ollaan jo rauhoituttu. :)

Onko muualla ollut yhtä turhauttavua aamuja?

Terveisin

Nelli, Fanni ja Iina

Tunnustus

2011-10-12T20:17:00.001+03:00

Hertta ja Kerttu antoivat meille tunnustuksen. Paljon kiitoksia!

Tunnustuksen saaneen pitää:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa

2. Antaa tunnustus viidelle bloggaajalle

3. Ilmoittaa näille viidelle tunnustuksesta.

4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

Tunnustus lähtee:

Ja kahdeksan satunnaista asiaa Nellistä ja Fannista:

1. Nelli lakkasi leikkimästä leluilla kun Fanni tuli. Ellei lasketa valeraskauden aikana "vauvoiksi" otettuja leluja.

2. Nelli tykkää oikeasti katsella Disneyn Kaunotarta ja Kulkuria. Keskittymiskyky tosin riittää ensimmäiset 30-45min.

3. Nelli ei pidä savustetuista possunnahkarullista, mutta pitää kovasti Pediqreen dentalstickeistä.

4. Nelli viihtyy enemmän omissa oloissaan kun seurassa. Kotona Nellin lempipaikka on omassa boxissa.

5. Fanni puolestaan on melkoisen läheisriippuvainen. Tälläkin hetkellä neiti istuu allekirjoittaneen sylissä.

6. Nykyisin Fannia ei enää lenkkeily kiinnosta, se kävisi vain metsällä. Lenkillä pistetään kaikilla neljällä jalalla vastaan, ettei varmana tulla mukana.

7. Fannin lempilelu on kaninkarvainen vinkuva dummy. Parasta on sen riepottaminen ja karvatuppojen irti repiminen.

8. Fanni on Nelliä sosiaalisempi, mitä tulee toisten koirien hyväksymiseen.

Olipas vaikeaa!

Terveisin

Nelli, Fanni ja Iina

Lokakuun kuulumisia

2011-10-07T15:20:00.001+03:00

Nelli ja Fanni lähtivät aamulla Punkalaitumelle ajotreeneihin. Yhdeksän aikaan sain viestin, että Nelli ajaa pukkia komeasti ja lujaa. Puoli yhden aikaan taas sain viestin, että Fannin ajoi yhtäjaksoisesti 50 minuuttia. Nyt vartoilenkin tyttöjä kotiinpäin.

Eilen käytiin tyttöjen kanssa animatzoossa sovittelemassa Hurtan Polar heijastinliivejä, valitettavasti sopivaa kokoa S ei ollut kuin yksi kappale, joten toista vielä vartoillaan. Fanni saa siis oranssin ja Nelli sitten hamassa tulevaisuudessa neonpinkin liivin. Illalla käytiinkin koeajamassa tätä uutta liiviä, ja kuulemma näkyy aivan loistavasti. :P

Myös muita leluja on meidän perheeseen ilmiintynyt: Isäntä tilasi Garmin Astro Pron Eräplussasta ja sen käyttöä koitetaan kovasti opiskella, jos vaikka pääsisisi jossain vaiheessa oikein tositoimiin sen kanssa. Sitten voitaisiinkin pitää ajotreenejä myös täällä Huittisten päässä.

Fanni siiryi myös aikuisten ruoalle. Neiti oli kasvanut niin kovasti tuota kokoa, että totesin olevan parempi että vähän hillitään tuota kasvua. Lisäksi meillä on ollut pientä ongelmaa sen suhteen, että Fanni syöksyy Nellin kupille heti kun valvova silmä välttää, joten myös kadonneen vyötärön metsästys on päällänsä.

Tänä iltana ei varmastikaan tarvitse viedä koiria lenkille, luulen että sen verran väsyneet koiruudet saan takaisin. :D

Terveisin

Nelli, Fanni ja Iina

Syksyn lehtiä

2011-09-26T22:32:00.000+03:00

Tänään käytiin tyttöjen kanssa puistossa, tarkoituksena koittaa saada tytöistä aikaan teetettävä sisaruskuva ja Fannista omakuva.Tytöt nauttivat suunnattomasti saadessaan olla vapaana ja kirmailivatkin aluksi innolla ennen kuin ryhdyttiin vakavampiin kuvauspuuhiin. Kieltämättä oli viimeiset hetket käsillä saada hyviä syyskuvia: illat pimenevät ja lehdet ja sienet alkavat mädäntyä.

Eilen oltiin Punkalaitumella seuraamassa Satakunnan MÄAJ piirinmestaruuskisoja. Oli mielenkiintoista kulkea ylituomarin ja sihteerin mukana kisapaikoilla kuuntelemassa ja seuraamassa, vaikka osuttiinkin niin harmillisesti paikoille, ettei kuultu kuin kahden koiran ajoa. Lohkon voittoon ajoi Ovansjöskallets Peggy 89 pisteellä, toiseksi tuli Omituisen Otuksen Fiesta 88,5 pisteellä ja kolmanneksi Kirsikkamäen Osmo 86,5 pisteellä.

Menneenä viikkona on meillä ollut myös murhetta ilmassa. Tiistai-iltana Aatu menetti takapäänsä hallinnan ja alkoi oksennella ja ulostaa holtittomasti. Poika ajautui tosi huonoon kuntoon ja hänet vietiinkin keskiviikkoaamuna päivystykseen, jossa aluksi epäiltiin myrkytystä. Aatun kunto huononi päivää myöten ja iltapäivällä häntä oltiinkin jo viemässä viimeiselle matkalleen. Eläinlääkäri rupesi kuitenkin tutkimaan Aatua tarkemmin ennen lopetusta ja tuli siihen tulokseen, että tämän pää kannattaisi nyt kuitenkin tarkistaa sisäkorvan tulehduksen varalta.

Aatu siis pumpattiin taas täyteen kipulääkkeitä ja jäätiin odottelemaan seuraavaksi päiväksi reissua Tampereelle päätutkimuksiin. Aatun olo koheni iltaa kohden mutta aamulla oli taas suunta huonompaan. Tampereella eläinlääkäri kuitenkin päätyi aivan odottamattomaan diagnoosiin: Aatu oli saanut aivoinfarktin. Sisäkorvan tulehdustakaan ei suljettu pois, joten Aatu sai antibioottikuurin ja oksennuksenestolääkityksen. Lääkärin mukaan Aatun pitäisi jäädä henkiin, kun ei ollut ensimmäisen 24 h aikana kuollut. Vasen puoli, joka oli lievästi halvaantunut, pitäisi palautua jonkin verran seuraavan 2 viikon aikana. Ihan siis entisenlaista kalua ei pojasta tulisi, mutta kehitystä pitäisi tapahtua.

Nyt Aatu on jo huomattavasti pirteämpi ja kovin nälkäinen. Jopa syöminen on alkanut onnistua ilman apua ja poika onkin saanut elämäniloaan takaisin, vaikka liikkuminen on vielä vähän varovaista - menossa ollaan kuitenkin. Oli hienoa nähdä eilen, kuinka paljon kehitystä oli tapahtunut puolessa viikossa. Saamme siis onneksi vielä jonkin aikaa nauttia vanhanherran seurasta!

Tytöt ovat myös hyvin palautuneet kaameasta reissustaan koirahoitolaan. Olin pitäjään tiistaina yhteydessä Aatun asian tiimoilta ja huomautin samalla kärsimästämme pissaepisodista. Anteeksipyyntöä enempää ei meille kuitenkaan herunut. No, eipähän tarvitse olla sinnepäin enää missään yhteyksissä. Toissapäivänä jouduimme ajamaan paikan ohi ja tytöissä oli aistittavissa selvä paniikki, että ei kai me tuonne jouduta taas!

Tänään vietin ansaittua vapaapäivää. Kävin vähän sisustustarvikekaupoilla. Kotiin tultua odotti "mukava" yllätys. Fanni oli varastanut yöpaitani ja syönyt sen olkapäissä olevat helmikoristeet. Pieniä hopeisia hemiä oli pitkin olohuoneen lattiaa. Molemmat tytöt tulivat iloisesti vastaan ovelle, mutta kun lähdin kävelemään olohuoneeseen päiv, sujahti Nelli korvat luimussa boxiin ja Fanni jäi olohuoneen ovensuuhun pää kumarassa. Taisivat tietää molemmat tytöt että nyt oli oltu pahanteossa.

Fanni on nykyään jo niin isokokoinen tyttö, että ajattelin suosiolla siirtyä tämän pussin loputtua aikuisten ruokaan. Nellin kanssa syötin penturuokaa vuoden ikään saakka, mutta Fannin kasvua ei mielestäni tarvitse enää niin paljon tukea. :D Sitäpaitsi on paljon helpompaa kun molemmat tytöt syövät samaa ruokaa.

Muutenkin minusta on vaikeaa enää mieltää Fannia pennuksi kun se on jo kasvanut Nellin ohi. Tietenkin käytös tai oikeammin sen puute puhuu puolestaan. Joskus huomaan odottavani sen osaavan asioita, joita Nelli osaa jo, muttei varmastikaan osannut seitsenkuisena. Tavattiin muuten eilen myös Fannin kasvattaja, joka kertoi että Fannin sisko Rose on vain 6,2-kiloinen! Vaatimattomat 3 kiloa painossa siis eroa, huh huh! Kauheaa jos Fannista tulee 12-kiloinen aikuisena!

Plussana Fannille pitää ehdottomasti sanoa se, että se on todella ennakkoluuloton toisia koiria kohtaan. Tänäänkin puistossa se äkkäsi vanhan sekarotuisen koiran, juoksi sen luo (meikäläinen paniikissa ja anteeksipyydellen perässä) ja alkoi heti tekemään tuttavuutta ja leikkikumarruksia. Olihan se paha moka kun en huomannut koiran tulevan kun olin niin keskittynyt kuvaamiseen, mutta onneksi tilanne oli kumminkin suht hallittu ja sain molemman koirani napattua kainaloon. :)

Kauheaa ajatella että ensi viikolla on jo lokakuu. Aika menee niin älyttömän nopeasti ja moni asia on muuttunut. Enpä olisi uskonut vuosi sitten että nyt minulla on kaksi aivan valloittavaa koiralasta, jotka ovat tärkeimipä, paitsi meille, myös toisilleen!

Terveisin

Nelli, Fanni ja Iina

Buenas Tardesta vaan kaikille

2011-09-20T21:54:00.000+03:00

Palasimme sunnuntaina viikon reissulta Espanjasta. Matkakohteena oli aurinkoinen Calpe Costa Blancassa Alicanten lähellä. Matka oli todella onnistunut ja säät suosivat.Oli melkoinen shokki tulla 20 astetta viileämpään Suomeen.

Tytöt olivat ensin sunnuntaista keskiviikkoon hoidossa vanhemmillani. Keskiviikosta sunnuntaihin he puolestaan lomailivat Hauskiksessa Juudaksen, Aatun ja Taran kanssa. Kova ikävä oli tyttöjä koko matkan ajan! Olikin hienoa saada omat karvakamut takaisin kotiin.

Soittelin loppuviikosta muutaman kerran koirahoitolan pitäjälle ja kyselin tyttöjen kuulumisia. Tyttöjen vakuutettiin viihtyvän hyvin. Kyselin sitten Fannin sisäsiisteydeyden kehittymisesta ja kerroin kuinka neidillä on myös tapana pissiä sänkyynsä aina välillä. Asiasta luvattiin huolehtia.

Sunnuntaina haettiin tytöt ja kerättiin äkkiä tavarat, maksettiin ja lähdettiin kotiin. Ajattelin tyttöjen olleen juuri pihalla kun turkit tuntuivat vähän kosteilta. Kotiin päästyämme aloin purkaa tyttöjen tavaroita kun niihin oli pinttynyt koirahoitolan tuoksu. Kauhukseni huomasin molempien tyttöjen petien olevan aivan pissasta märkiä! Nellin boxissa ollut tyyny oli kuin saavissa uitettu ja pohja oli täynnä paitsi kuivunutta myös vielä nestemäistä pissaa. Ihan yhdet pisut eivät siis tuollaista sotkua saa aikaan.

Jouduin heittämään molemmat pedit pois kun 90 asteen pesukaan ei auttanut ammoniakin löyhkään.Boxin pesin kloritella. Tytöt olivat selvästi nukkuneet useamman päivän Fannin pissassa. :( Lomaltapaluun onni vaihtuikin salamannopeasti pettymykseksi ja suruksi siitä, että olin jättänyt tytöt moiseen paikkaan hoitoon.

Olin todellakin kuvitellut paikan olevan ammattitaitoinen ja aidosti koirien hyvinvoinnista välittävä. Kuulemma paikassa oli kuitenkin kyseisenä sunnuntaina jopa 18 koiraa hoidossa. En voi siis missään olosuhteissa kuvitella enää koskaan vieväni tyttöjä kyseiseen paikkaan enkä suosittele sitä muillekaan.

Itse yritykseen en ole ollut yhteydessä, en oikein tiedä miten asian esittäisin. Toisaalta onhan se meidän Fannin vika ettei se ole sisäsiisti ja pissaa petinsä, mutta en silti halua että Nelli ja Fanni joutuvat kärsimään sen takia. Eihän sitäkään hyväksytä jos lapsi on päivähoidossa samoissa märissä vaipoissa koko päivän?

Ostin eilen varoiksi tytöille vielä expotia ja matolääkettä ja koitan keskittyä luomaan tytöille mahdollisimman mukavan kotiinpaluun. Tänään ostin boxiin uuden patjan ja Fannille uuden pedin. Yhteensä homman paikkailuun on nyt parin päivän aikana mennyt siis noin 80 euroa.

Toivon todella ettei muilla ole ollut yhtä karseita kokemuksia koirahoitoloista.

Terveisin
Nelli, Fanni ja Iina

Tuhat tarinaa...

2011-09-10T17:55:00.000+03:00

Eipä meille mitään erikoista. Päivät menevät omaa rytmiään ja Fanni on jo kasvanut Nellin ohi.

Syysterveisin
Nelli, Fanni ja Iina

Terveisiä metsästä

2011-09-04T14:33:00.000+03:00

Tytöt ovatkin aloittaneet ajokauden oikein tohinalla tässä viimeisen viikon aikana. Fanni pääsi eilen lopullisesti alkukankeudestaan ja sai kunnon ajovaihteen päälle. Keskinopeus oli 7km tunnissa ja haukkutiheys 52krt/min. 20 minuuttia kestäny ajo sai kuitenkin pakkopäätöksen, sillä gps:stä uhkasivat paristot loppua, eikä miesväki halunnut ottaa sitä risikä, että joutuisivat kohtaamaan allekirjoittaneen hukattuaan koiran metsään. No, ensi kerralla täytyy varmistaa että akut on ladattu ja päästetään taas peto irti. Tänä syksynä ei Fannista varmaan vielä ole kisoihin, mutta toiveikkaana odotetaan ensi syksyä.

Kuuleman mukaan Fannin ajo oli todella hyvää noin aloittelijalle.Tyttö korjaa hukat kiertämällä noin 30metrin kiepin takaisin. Ajo saatiin aikaiseksi näköpeuralta.

Oltiin eilen naisporukalla puolukassa ja saatiin myös kuunnella Nellin ajoa muutaman sadan metrin päässä. Täytyy toivoa, että Nelli jossain vaiheessa ymmärtäisi vähän himmata vauhtia, jolloi hukkienkin selvitteleminen onnistuisi. 14km/h vauhdilla se on melko haastavaa. Muuten Nellin ajo oli eilen onnistunutta ja pituuttakin saatiin lisättyä. On hauskaa kuunnella miesväen kertomuksia siitä, kuinka Nelli katoaa siinä silmänräpäyksessä metsään, kun se lasketaan autosta. Tutkapanta ja huomioliivi ovat merkkejä siitä, että nyt saa lähteä etsimään saalista. Ilman näitä varustuksia Nelli taas on oikea marjastajan kaveri, joka pistää mustikkamättäälle maate. :) Fannia en kyllä uskalla enää päästää irti metsään.

Fanni on muuten jo miltei isompi kuin Nelli. Nellin ollessa 9,2kg olivat Fannin vaa'an lukemat viime viikolla 9,1 kiloa! Mitenköhän tuota kasvua saisi hillittyä? :)

Sisäsiisteys on niin ja näin edelleen. Työpäivän aikana Fanni ei tee enää mitään sisälle, mutta eilen illalla kun tultiin kotiin, nostin Fannin sängylle nukkumaan siksi aikaa kun kävin itse suihkussa. Takaisintullessa odottikin sitten märkä yllätys. Että kiva. Samoin käy sohvalla, mikäli Fanni on tosi väsynyt. Alan jo harkita pikkuhiljaa vaippojen laittamista yöksi. :D

Tyttöjä alkoi tuossa pari kuukautta takaperin myös vaivata jostain syystä remmirähjäys, suurimmaksi osaksi Fannin takia. Fanni kun sai jostain päähänsä, että kaikki vastaantulevat koirat pitää haukkua. Pikkuneiti sai sitten myös Nellin vedettyä mukaan tähän touhuun. Perjantai-iltana saatiin kuitenkin aikaan läpimurto kun ohitettiin pari isoa, vinttikoiran tapaista koiraa jotka haukkuivat meitä melkein päänsä halki. Tytöt vaan katselivat näitä koiruuksia korvat pystyssä ja aina kun tunsin vähän enemmän vetoa hihnassa sihahdin "Shhhh!", jolloin rauha palasi taas mäyräkoiramafian keskuuteen.

Tuo "Shhh!" toimii lenkillä muutenkin sellaisena ei-toivotun tekemisen kitkijänä. Kun esimerkisi Fanni rupeaa kesken kaiken roikkumaan Nellin korvissa tai lakkaa kävelemästä, auttaa sihahdus taas tytöt ruotuun.

Mitenkäs on muiden syyskuu lähtenyt käyntiin?

Terveisin

Nelli, Fanni ja Iina

PPP eli Pahat Peurat on Peläytetty!

2011-08-23T22:11:00.000+03:00

Viime viikonloppuna tytöt pääsivät ensimmäistä kertaa tänän syksynä ajamaan. Fannilla kyseessä oli ensimmäinen kerta. Eihän noilta miehiltä oikein mitään irti saanut siitä, kuinka oli sujunut, intoa kuitenkin oli piisannut. Fanni tarvitsee vielä herättelemistä, uudet tuoksut tuntuvat jännittävän liikaa ja irtaantumista ei meinaa kunnolla syntyä. Nelli oli puolestaan kuulemma hieman yli-innokas eikä meinannut pysyä työmaalla. Pari pikku päräystä oli kuitenkin saatu aikaiseksi. Pääasia kuitenkin oli, että molemmat nauttivat metsässä olemisesta.

Nelli intoutui vielä oman urakkansa jälkeen lähtemään naisväen kanssa lenkkeilemään. Tara ja Nelli saivatkin nauttia "isojen tyttöjen" laatuajasta ja vanharouvakin tuntui nuortuvan silmissä kun pääsi hieman enemmän esille kun Aatu ja Juudas eivät olleet varastamassa huomiota.

Sunnuntaina lähdettiinkin meidän pesueen kesken Turun Messuille. Myös tytöt pääsivät messualueelle testaamaan uutta menopeliään:

Itse olen tähän asti pitänyt koiranrattaita täytenä humpuukina, mutta kahden lähes 9 kiloisen koiran kanssa nämä ovat kyllä osoittautuneet sen kuudenkympin arvoisiksi, joilla ne alennusmyynnistä ostin. :) On niin paljon helpompaa liikkua ihmisvilinässä kun ei tarvitse pelätä, että tytöt jäävät jalkoihin, saati että nappaisivat jonkun tassulleastujan lahkeesta. :)

Täytyy sanoa että aluksi vähän nolotta kulkea näillä tuolla messuilla kun ihmiset osoittelivat ja hymyilivät (liikaa huomiota! :D ). Pian kuitenkin koiraihmiset tulivat kyselemään mistä näitä saa, eräskin rouva sanoi hommaavansa rattaat ensi töikseen koirilleen. Lisäksi huomasin saavani yllättävän paljon tilaa ihmisvilinässä ja pääsin mukavasti etenemään ja katselemaan pöytiä. Myös eri lemmikkieläintarvikeliikkeet oikein tuputtivat alekuponkeja ja näytepakkauksia. :)

Tarkoituksenahan ei ole, että tytöt rupeavat noissa kulkemaan ihan jokapäiväisesti vaan tosiaan vain mukana messuilla ja markkinoilla, joilla tykkäämme käydä ja joihin tietenkin saa ottaa lemmikit mukaan. Tytöistäkin oli hauskaa osallistua messuille, seuraten ihmisvilinää sopivalta korkeudelta ja väsymyksen yllättäessä saattoi myös ottaa turvallisesti nokkaunet. Eipähän jää reissunpäällä enää mitkään mielenkiintoiset tilaisuudet väliin sen takia, ettei koiria voi jättää autoon tai raaski jättää pitkäksi aikaa kotiin. Myös ostosten kantaminen helpottui kun tavarat sai tungettua tuonne alalokeroon ja juomapullonkin sai kätevästi telineeseen.

Ja jotteivät nämä meidän "vauvatarvikkeet" vallan loppuisi kesken, saapui tuossa edellisviikolla meille tällainen:

Kyllästyin totaalisesti siihen, että Fanni kävi jatkuvasti mielenosoitukseksi pissimässä makkarin maton päivisin.Esteeksi asetettu kompostiverkko ei myöskään oikein sopinut yömyöhään kuljeksivalle, lähes sokealle, emännälle joka iltaisin järjestään käveli tummaa verkkoa päin. Kun varpaat alkoivat olla mustelmilla ja sisustuskärpänenkin pääsi puraisemaan, oli aika hankkia jotakin hieman esteettisempää.

No, eikös viime viikolla sitten tulleet samanlaiset portit myyntiin Lidliin, tosin puolet halvemmalla. Ei onneksi harmittanut yhtään. :D

Tämän viikon jälkeen pitäisi alkaa töissäkin alkaa hieman helpottamaan, ainakin toivottavasti. Jos sitten saisi aikaiseksi ottaa kameraakin enemmän esille. Tänään käytiin lenkin päätteeksi poimimassa ala-asteen pihasta omenia pikkupussillisen verran, olivat kyllä hyviä. Saa nähdä jos huomenna saisi aikaiseksi tehdä omenapiirakkaa. :)

Terveisin

Nelli, Fanni ja Iina

Kuulumisia täältä näin

2011-08-14T11:59:00.000+03:00

Onpas ollut kiireinen loppukesä! Työt ovat vieneet mennessään, eikä oikein aikaa blogille ole meinannut löytyä. Kuitenkin, meillä voidaan hienosti. Fannista on kasvanut jo 8,5 kiloinen rötkäle, joka yrittää mitä erilaisimmin keinoin kiusata Nelli-raukkaa. Nelli puolestaan kärsii tällähetkellä valeraskaudesta ja on melkoisen masis kun pentuja ei löydy mistään, ruokakaan ei maita - vastoin kuin pikkusiskolleen.

Huomenna olisi tarkoitus käydä päivittämässä Nellin rokotukset ajan tasalle. Tytöt joutuvat syksyllä 5 päiväksi koirahoitolaan lomamatkan ajaksi, joten rokotusten on syytä olla kunnossa. Ensi viikolla on tosin jotakin kivaa tiedossa tytöille: pääsevät vihdoin ajamaan! Eilen illalla Fanni tosin jäljesti jänistä ansioituneesti tuoreella jäljellä, olisi jatkanut kuulemma vaikka kuinka pitkään. Myös peuroja ollaan katseltu auton ikkunasta ja huh huijaa sitä tärinää!

Nelli ja Fanni ovatkin viimeiset kolme viikkoa nauttineet täysillä isännyyden kesälomasta. Ulkoiltua on tultu maatilalla monta tuntia päivässä. Melkeinpä voi sanoa, että Fannistakin on tullut sisäsiisti -ainakin enimmäkseen.

Talonetsintäprojekti on nyt siinä vaiheessa, että alamme ihan tosissaan katsella sopivaa tonttia. Mitä isompi ja edullisempi, sen parempi, kunnallistekniikkakin on plussaa. :)

Saatiin vihdoin ja viimein myös Fannin trimmaus loppuun. En meinannut millään saada noita tassuntauskarvoja irti, mutta onneksi isän käsittelyssä tuli pikkuneidillekin katseenkestävä syyslook. Tosin kohtapuoliin saa aloittaa toista kierrosta.

Viime viikko oli tytöille melkoista joulua: allekirjoittanut oli kesälomatuuraamassa Porissa parina päivänä ja täytyihän sitä käydä Mustissa ja Mirrissä hakemassa tytöille tuliaisia. Mukaan tarttui muun muassa peuran sydäntä, lampaan korvia, jäniksen korvia, dental ristiluita ja racinelin black label solmuluita. Lisäksi ostin molemmille uudet "hauvat", eli vihreät pehmokoirat. Nyt kun molemmilla tytöillä on samanlaiset, ei tarvitse toisen katsella alta kulmain että "toi vei mun lempparin". :)

Ovat muuten tytöt melkoisen mustasukkaisia toisilleen. Jos toista silittelee, tulee toinenkin siihen hollille, tai siis ainakin Fanni. Nelli vetää puolestaan semmoista marttyyrin roolia että huh huh,katsellaan sivummalta ilmeellä "kukaan ei tykkää musta" ja kun sitten Nelliä kutsuu, menee hän omaan petiinsä mököttämään. :)

Fannin liikkumista maatilalla on jouduttu rajoittamaan: rupeaa metsän hajut kiinnostamaan siinä määrin, että tyttö on ruvennut tekemään katoamistemppuja. Onneksi sentään vielä vanha kunnon "Hei hei", on varma luotsetulokutsu. Kuitenkin, isäntäväen sydänpoloja aatellen joutuu pikkuneiti välillä liekaan jos toinen ei ehdi katsomaan perään. Onneksi on tuo juoksuvaijeri. :)

Tämmöistä meille!

Terveisin

Nelli,Fanni ja Iina

Suurin pudottaja

2011-07-21T21:37:00.000+03:00

"Moro! Mä oon Fanni the Leijona!"

Tämänpäiväisessä punnituksessa Fanni painoi jo huimat 7,7 kiloa kun Nelli on onnistunut, juoksukiloistaan huolimatta, saavuttamaan 9,3 kilon painon. Lähtöpainohan silloin keväällä oli huinat 10,3 kiloa, joten aika urakan on meidän täti tehnyt! Painonpudotuksen lähtökohtana on ollut ruoan vaihtaminen light- merkkiin ja ahkera painiskelu pikkusisko Fannin kanssa. Vielä sellainen puoli kiloa, niin oltaisiin ihannepainossa.

Fanni puolestaan on kasvanut huimasti. Missä on se meidän kolmekiloinen pikku rääpäle? Viisikuinen neititulee varmasti olemaan aikuisena isompi kuin Nelli. Vielä Nelli on pomo, mutta saa nähdä miten käy tulevaisuudessa, Fanni kun pyrkii nyt jo pompottamaan isoasiskoaan. Esimerkiksi aamuisin Fanni herättää Nellin leikkimään haukkumalla, lenkillä vetää toista hännästä ja käy jopa kähveltämässä luut.

Mutta silti Nelli on kuin itse pitkämielisyys. Ainoastaan toissa iltana kun Nelli innostui leikkimään Dog Pyramidilla ja Fanni tunki väliin, sanoi isompi neiti kovan sanan ja näykkäisi toista kuonoon. Täytyyhän sitä sentään antaa toiselle älypelailurauha, ilman, että ahne penikka vie toisen saavutukset! :)

Suunnilleen kuukauden päästä viedään Fanni ensimmäistä kertaa metsään tavoitteena hieman herätellä neitiä metsän hajuihin. Alkuviikosta tytöt ajoivat hyvällä menestyksellä kissan appilan pellolta. Itseäni tosin kylmäsi kun tytöt lähtivät ajohaukulla kissimirrin perään. Onneksi karjaisu tehosi ja tytöt palasivat ruotuun.

Ja se sisäsiisteys. No, vielä tulee pissat sisälle työpäivän aikana. Mutta kotona ollessa ollaan suurimmassa määrin keretty viemään neiti pihalle. Kyllähän Fanni jo pyytää ulos menemällä oven taakse istumaan, mutta eihän sitä aina huomaa ja sitten Fanski ehtiikin jo pissata eteiseen. Lapsena meillä oli sekarotuinen koira, Siku, joka kyllä piti aina sellaisen metelin kun oli ulospääsyn tarvetta, ettei sitä voinut olla huomaamatta, mikseivät mäyräkoirat tee niin?

Viikonloppuna pitäisi olla mätsärit Eurassa - saa nähdä saadaanko aikaiseksi ilmestyä paikalle, nyt kun Nellin juoksutkin ovat jo ohi. Ei ole juuri ollut kisoja nyt kesällä, ei kai täkäläiset järjestäjät ole väsyneet koko touhuun?

Talonetsintäkään ei juuri suju. Jokaisessa on joku oleellinen vika, jonka vuoksi korjauskustannukset nousevat niin suuriksi, että olisi sama sitten, rakennetaanko uusi vai korjataanko vanhaa. No, eiköhän se sieltä ennemmin tai myöhemmin - todennäköisesti myöhemmin.

Fanni muuten pelkää vähän ukkosta.Täytyy nyt yrittää sitäkin vähän siedättää, toivottavasti ei ole myös paukkuherkkä. No, täytyy koittaa pongata jostain läheiseltä ampumaradalta jotkin kisat ja käydä tutustumassa.

Mutta eipä meillä kai mitään tämän enempää. Seuraavassa taas kuvasatoa eilisillalta:

Kesäterveisin
Nelli, Fanni ja Iina

Loma olisi hyvä tekosyy...

2011-07-03T21:54:00.000+03:00

"Parhaat lelut on aina pohjalla!"

...tälle radiohiljaisuudelle, mutta ei. Puolen vuotta työelämässä ja kesälomaa tänä vuonna vain viikko - tosin syyskuussa. Ensi vuonna otetaan sitten sekin takaisin. Ei meille mitään ihmeellistä kuulu, helteet on kovat ja arki rullaa omalla painollaan: Fannilta tippuu hampaita tasaiseen tahtiin (enää 2 kulmuria vaihtumatta) ja Nelli ja äiskä yrittävät opettaa rasavilliä pentua tavoille. Emäntä on ainoa, jolla on edes toivoa saada tyttö tulemaan luokseen. Nelli näyttää puolestaan mallia, kuinka mäyräkoiran tulee käyttäytyä.

"Vai oliko se sittenkin makkarissa?"

Sisäsiisteys on vähä edistynyt. Fanni pyytää itse pihalle. Nykyisin tulee yleensä vain työpäivän aikana pissit sisälle. Tietenkin huolimattomuusvirheitäkin sattuu isäntäväelle. Fanni on kova komentamaan Nelliä, pikkuneiti saattaa jopa puolen yön aikaan alkaa haukkua Nellille, että "leiki mun kanssa!". Tällöin tietysti torutaan. Yritetään opettaa neidille, että äksymällä ja kitisemällä ei mitään saa.

Talonetsintäprojekti jatkuu. Ollaan käyty katsomassa kevään aikana kymmenkuntaa asutoa. Toiset potentiaalisempia, toiset taas ihan muusta maailmasta. (Miten sellaista taloa saa edes myydä, jossa vettä on kaikissa rakenteissa ja homeenhaju lyö kasvoille jo ulko-ovella?). Pari tarjoustakin on jätetty, muttei olla päästy samoille linjoille omistajien kanssa. Tietenkin se oma talo on aina priimaa ja ihan kuin uusi, joten siitä voi pyytää tähtitieteellisiä summia. :)

Ollaan siis vakavasti alettu harkitsemaan myös rakentamista (lue: rakennuttamista). Täytyy vaan ruveta opiskelemaan, mitä sekin projekti pitäisi sisällään. Nelli ja Fanni ainakin odottavat innolla sitä omaa tupaa ja pihamaata. Toivotaan että saadaan päätös aikaiseksi piakkoin.

Ohessa kuvia kesäkuun puolestavälistä. Kamera unohtuu nykyisin liian usein kotiin. Järkkärin oston jälkeen ei enää tavallisella pokkarilla otetut kuvat kelpaa, mutta järkkäriä on hankalaa ottaa lenkille mukaan.

Fanni on muuten alkanut uimaan! Ollaan pariin otteeseen käyty paikallisella venelaiturilla uittamassa koiruuksia, alkuviikosta Fanni sitten yllätti ja lähti polskimaan keskelle Loimijokea! Onneksi sain neidin kiinni!

Nyt ollaankin otettu uimareissuilla Fannia varten flexi mukaan. Nellille riittää kun saa kastella mahanalusen ja vähän kävellä edestakaisin rantavedessä. Fanni sensijaan jahtaa kaloja (ja uimareita, vaikka ko satamassa on ihmisten uiminen kielletty).

Kuulemma ainakin Annamari oli saanut blogiarvontapakettinsa, toivottavasti myöskin Olli! Mukavaa heinäkuun alkua kaikille lukijoille ja muistakaa pitää koirat (ja itsenne) viileinä!

(Näin ei ollut ainakaan eilen Porissa Farmari 2011- messuilla, joissa varmaankin tuhatpäinen yleisö vaelsi järkyttävässä hikihelteessä! Onneksi koirien tuominen paikalle oli kielletty, varmasti olisivat päässeet hengestään. Näytteilleasettajilta oli sen sijaan fiksu veto jakaa kävijöille vesi- ym juomapulloja! Mukavat messut kertakaikkiaan, suosittelen vierailua ensi vuonna, vaikkei maajussiksi itseään tunnustaisikaan! Varmasti löytää jokainen jotain mielenkiintoista paikalta!)

Terveisin

Nelli, Fanni ja Iina

Kolmevuotias!

2011-06-27T22:36:00.000+03:00

Nelli täytti lauantaina 25.6. kolme vuotta! Aamu alkoi onnittelulaululla, jota uninen sankari sai kuulla neljällä kielellä. Myös lahja annettiin heti sänkyyn. Lahjaa varten lähdettiin aattona varta vasten ajamaan Humppilaan, missä tiesin eläinkaupan olevan vielä auki. Mukaan tarttui kissa, jonka sisällä on kumiseva pullo. Nelli tykkäsi kovasti, kissaa kun oli toivonut.

Fanni oli myös tosi kateellinen kissasta.Nyttemmin pikkuneiti on sen isoltasiskolta käynytkin pariin otteeseen varastamassa. Kauaa ei synttärisankari kerinnyt leikkiä kun oli jo kakun aika:

Kakkujen pohjana oli Cesar purkkiruoka paloiteltuna, päälle laitettiin koristeeksi kuivanappuloita, juustoa ja WellDone tikkuja kynttilöiksi. Kakun reunoja koristivat kurkkuviipaleet. Koko komeus tarjoiltiin Iittalan Satumetsä lautasilta, piimäkipollisen kera.

Kuten kuvasta näkyy, kakku levisi nopeasti myös lautasen ulkopuolelle. Kuitenkaan yhtään murusta ei jäänyt tytöiltä siivottavaksi. Taisi kakku maistua. :)

Ja päälle vielä piimähörpyt, koko naamalla sen olla pitää! Iltapäivällä lähdettin vanhempieni luokse grillaamaan villisikaa, josta myös tytöt saivat maistiaiset. Jottei ihan mässäämiseksi menisi koko juhannus, ottivat tytöt spurtteja Juudaksen kanssa. Fannin kasvaminen aiheutti myös keskustelua, painoa tytsyllä on jo 6,8 kiloa! Huh!

Tämmöiset synttärit meillä!

Terveisin

Nelli, Fanni ja Iina

Ja voittajat ovat...

2011-06-26T00:22:00.000+03:00

(Kuva: Heli Loponen/AniMatZoo)

Osallistumisia Nellin synttäriarvontaan tuli huimat 4kpl! :D Kenties juhannusviikko ja meidän blogin hiljaiselo söivät osallistujamäärää. Onnittelurunot osoittautuivat suosituiksi ja valinta oli vaikea, joten päädyttiin käyttämään satunnaisgeneraattoria.

Palkinnot lähtevät siis Ollille ja Annamarille! Onnea! Laitatteko vielä yhteystietonne osoitteeseen: meandmayrakoira(a)gmail.com niin saadaan palkinnot matkaan!

Kiitos kaikille osallistuneille! Fanni odotteleekin jo malttamattomana omia synttäreitään, saa nähdä mitä keksitään helmikuussa!

Terveisin

Nelli, Fanni ja Iina

Synttäriarvonta!

2011-06-21T10:20:00.000+03:00

Nelli täyttää juhannuspäivänä 25.6. kolme vuotta! Juhlan kunniaksi ajateltiin järjestää pienimuotoinen kisa. Tehtävänanto kuuluu näin:

1. Avaa sanainen arkkusi tai päästä mielikuvituksesi valloilleen. Keksi ja toteuta Nellille persoonallinen onnitteluruno/viesti/kuva/kortti/video tms. Tyyli ja toteutustapa vapaa!

2. Lisää viesti kommenttiboxiin tai vaihtoehtoisesti laita onnitteluviestin linkki. Muista lisätä myös s-postiosoite,josa sinut tavoittaa!

3. Aikaa osallistua on 25.6.2011 kello 23.59 asti!

Nelli valitsee ja palkitsee parhaat onnittelut!

Nyt kaikki suunnittelemaan!

Huittisten match show 15.6.

2011-06-16T23:05:00.000+03:00

Eilen tuli mätsäröityä oikein sananmukaisesti kotikentällä. Koko päivän oli satanut kaatamalla, mutta noin tuntia ennen ilmoittautumisen alkua taivas selkeni. Itse kisan aikana saatiin vielä pariin otteeseen vettä niskaan. Kenties sää oli vähän rajoittanut osallistujia. Pentujen sarjassa kisaajia oli 14 ja pienissä aikuisissa 8.

Fannilla oli ensimmäistä kertaa kehäalustana nurmikko. Seisominen onnistui tosi nätisti, mutta kävelemään neiti ei suostunut juuri ollenkaan. Kuka sitä nyt märällä nurmella?! Tuomari oli yllättynyt kuullessaan Fannin olevan vasta 4kk ikäinen. Täytyy myöntää että seisoihan se nätisti. :) Jouduin kuitenkin kantamaan Fannia kehässä, jotta saatiin meidän pari päätettyä. Odotetusti saatiinkin sininen nauha.

Sinisten kehässä Fanni onneksi suostui kävelemään yhden kierroksen. Toisen kierroksen sain käytännössä vetää Fannia perässäni, samalla kun toinen pisti etutassuillaan vastaan minkä pystyi. Ei auttaneet namit eikä maanittelut. Kun tuomari sitten alkoi raakata meistä seitsemästä koirakkoja pois, olin yllättynyt kun meitä ei ajettukaan kehästä pois. Lopputulemana olikin sitten neljäs sija. Ihan hyvin tokakertalaiselta. :)

Nellistä olin puolestaan tosi ylpeä,ainakin ensimmäisellä kierroksella. Vaikka nurmikko olikin pitkää ja märkää, sain tytön kulkemaan loikkimatta ja pää pystyssä. Seisominenkin sujui kuin itsestään, paitsi maassa, myös pöydällä. Eikä Nellin seisonta edes häiriintynyt kun tuomari kävi silittämässä Nellin kylkeä. Ensimmäisellä kierroksella vastasdsamme oli vuoden ikäinen sheltti, ja saatiinkin punainen nauha.

Toisella kierroksella meitä oli neljä, joten palkintosija oli varma. Tuomari käski meitä kävelemään pareittain edestakaisin, jolloin Nellin huomio kiinnittyi heeleripoikaan. Eikös sille pitänyt näyttää vähän kaapinpaikkaa ja tehdä yllättäen valehyökkäys kohti, kuitenkin ilman mitään rähinää tai hampaidenvilauttelua. Tuloksena oli siis neljäs sija.

Tytöt olivat tyytyväisiä palkintoihinsa. Fanni pääsi vähän aiemmin nauttimaan työnsä hedelmistä kun passitin isännyyden ja pikkuneidin vesisateesta kotiin lämmittelemään Fannin kehien jälkeen. Ei ollut mitään järkeä pitää litimärkää pentua odottamassa sitä, että isosiskon kehät saatiin käytyä.

En tiedä onko tämä vain meidän koirien kohdalla, mutta viimeisimmissä kisoissa molempia Nelliä ja Fannia ollaan luultu pojiksi tai kysytty onko kyseessä tyttö vai poika. Eikös tuomarin pitäisi viimeistään pöydällä vilkaista mahan alle että löytyykö sitä meisseliä? No, on nuo meidän tytöt kuitenkin melkoisia jätkiä välillä. :)

Terveisin

Nelli, Fanni ja Iina

Terveyskysely

2011-06-13T10:33:00.001+03:00

Marja-Leenan ja Ossin blogista löydettiin tämmöinen:
1.Mitä ruokaa koirasi syö? Nelli syö Royal Caninin Mäyräkoiranruoan ja light ruoan sekoitusta. Fanni syö saman merkin mäyrispennun ja tavallista pennunruoan sekoitusta.

2.Vaihdatko ruokamerkkiä kun ruoka loppuu? Silloin tällöin. Riippuu tilanteesta. Nellillä ollaan vaihdeltu enemmänkin saman valmistajan ruokien välillä.

3.Minkä perusteella valitset ruuan? Laatumielikuvan perusteella.

4.Liotatko kuivaruokaa ennen kun tarjoat sen koiralle? Miksi? Miksi
et? En enää. Jotta koiran hampaat pysyvät parempina ja Fannin ruoassa on niin pieni nappulakoko nykyisin, ettei liottaminen ole perusteltua.

5.Tarjoatko säilykeruokaa? Miksi? Miksi et? Nykyisin melko harvoin. Kuivaruoan kanssa saa piimää ja peuranlihaa.

6.Kuinka usein annat koiralle puruluita tai muita hampaille hyviä
väliherkkuja? Päivittäin. Yleensä juuri sellaisen hampaita puhdistavan version.

7.Kuinka usein koira saa koirankeksejä yms? Kerran viikossa.

8.Saako koira kotiruuan jämät? Miksi? Miksi ei? Paistetusta jauhelihasta laitetaan osa nappuloiden sekaan.

9.Syökö koira BARF-ruokaa? Miksi? Miksi ei?. Ei, liian hankalaa.

10.Montako kertaa koira juo vettä päivän aikana? En osaa sanoa, ainakin aina syömisen ja ulkoa tulon jälkeen.Käyvät omia aikojaan juomassa kun siltä tuntuu. Autoreissuilla tarjotaan sitten aina kun mahdollista.

11.Kuinka usein vaihdat koiran veden? Ainakin kerran päivässä ja silloin kun kuppi on tyhjä/sisältö likaista.

12.Juoko koira kupin kerralla tyhjäksi vai vähän silloin tällöin? Ei, silloin tällöin käyvät juomassa.

13.Kuinka usein harjaat koiran? Kerran 1-2 viikossa ja ennen kisoja.

14.Kuinka usein peset koiran hampaat? Noin kerran viikossa. Tytöt saavat joka päivä hampaidenhoitoluut.

15.Montako ateriaa koira saa päivässä? Kaksi.

16.Moneltako tarjoat ruuan/ruuat? Aamulla noin 7-8 väliin arkisin. Iltaruoka on noin klo 18 +-1h omista menoista riippuen.

17.Kuinka usein leikkaat koiran kynnet? Pyrkimys olisi noin kerran viikossa. Kuitenkin seuraillen kulumista, kesäisin kuluvat näyt asfaltilla itsestään.

18.Kuinka usein trimmaat koiran? Nellin noin 1-2kertaa vuodessa, Fannin joutuu varmaankin 3 kertaa ainakin.

19.Kuinka usein peset koiran turkin? En kertaakaan. Ainoastaan silloin huuhdellaan jos ovat likaisia tai kuraisia. Varta vasten pesemistä varten ei pestä.

20.Kuinka usein puhdistat koiran korvat? Nellille riittäisi joka toinen viikko mutta Fannin täytyy ainakin kerran viikossa.

Ulkoilu & koulutus:

21.Kuinka monta kertaa käytät koiran ulkona päivässä? Ainakin neljä kertaa ja aina pyydettäessä. Joka toinen päivä pyritään käymään maatilalla jossa saavat pari tuntia juosta vapaana keskenään.

22.Kuinka pitkiä lenkkejä käytät? Pissalenkit on noin puolen kilometrin mittaisia, töiden jälkeen käydään sitten pidempi lenkki, kestoltaan noin 45min-1,5h. Joskus käydään vaan pihassa pikapissalla.

23.Annatko haistella vastaan tulevia koiria? Riippuu tapauksesta. Nykyään en enää mielellään anna kun Nelli on vähän äksy suojellessaan Fannia. Tuttuja moikataan tottakai.

24.Osaako koira olla vapaana lenkillä eikä huomioi esim. muita
eläimiä? Nelli osaa välillä. Fannilla ei toivoakaan.

25.Osaako koira ohittaa kauniisti muut koirat? Riippuu tämäkin tapauksesta. Nellistä on tullut rähjä noin 40% tapauksista. Fanni menisi innoissaan moikkaamaan kaikki jos saisi.

26.Osaako koira odottaa hiljaa kaupan ulkopuolella, kun käyt kaupassa?
Nykyisen parivaljakon kanssa en ole näin tehnyt ja tuskin tulen tekemäänkään. Nellin kanssa olen joskus optikolta hakenut piilarinestettä, jolloin tyttö meni kukkaistutuksen taakse piiloon.

27.Käytkö koirapuistossa? Miksi? Miksi et? Ei täällä Huittisissa ole semmoista. :('

28.Hallitseeko koira perustottelevaisuuden? Nelli kyllä siinä määrin kun siltä vaaditaan. Fanni ei edes tiedä mitä ko termi tarkoittaa.

29.Harrastatko koiran kanssa mitään? Mätsäreitä lähinnä. Maatilalla ollaan tapailtu agilityä. Isäntä käyttää isäni kanssa koiria metsällä.

30.Kilpailetko koirasi kanssa missään lajissa? Kts vastaus yllä.

31.Onko koira missään lajissa valio? Ei

32.Tietääkö koira, mitä EI tarkoittaa? Kyllä tietävät.

33.Keräätkö koirasi kakat? Miksi? Miksi et? Kaupungilla ja omassa pihapiirissä kyllä,mikäli pussit eivät ole loppu. Kauempana taajamasta en näe sen olevan tarpeellista kun ei ole roskiksiakaan.

34.Saako koira tulla tuoleille, sohville, sängyille? Miksi? Miksi ei? Saavat tulla. Tykkään kun koira on lähellä.

35.Valitsitko pennun nimenomaan kotikoiraksi vai harrastuskäyttöä
ajatellen? Ensisijaisesti ystäväksi.

Terveys:

36.Onko koiralla mitään perinnöllistä sairautta? Mikä? Ei ole kummallakaan todettu mitään.

37.Rajoittaako se mahdollista harrastusta? Ei.
38.Joutuuko koira olemaan lääkityksellä? Ei. Nelli on joskus syönyt antibiootit kurkunpääntulehdukseen.
39.Onko koiralla ollut satunnaisia haavoja tai onko se ollut tapaturmissa? Ei.
40.Onko mahdollinen sairaus/tapaturma rajoittanut koiran normaalia
elämää mitenkään? Ei.

Valokuvahaaste

2011-06-12T22:51:00.000+03:00

Saatiin tällainen haaste Maastomakkaramme Milo -blogista:

1. Avaa neljäs kansio,jossa säilytät valokuviasi.

2. Valitse neljäs kuva kansiosta ja julkaise se.

3. Selitä kuva.

4. Haasta neljä muuta bloggaajaa.

Viime syksynä innostuin uuden järjestelmäkameran myötä kuvailemaan luontoa. Viimeiset omenat näyttivät maistuvan sinitiaiselle. :)

Haastan kaikki ne bloggaajat, jotka eivät vielä ole osallistuneet!

Viikonlopun voittoputki

2011-06-12T18:49:00.000+03:00

Tänä viikonloppuna ollaankin kisailtu koirien kanssa. Eilen olin handlerina Juudakselle Pöytyän näyttelyissä. Käyttöluokassa irtosikin laatuarvostelu ERI, 2. sija ja vieläpä SA. Päivä oli melkoisen helteinen, mutta hyvä tulos lämmitti mieltä.

Lauantai-iltana lähdettiin vielä isännän, Nellin ja Fannin kanssa pienelle perheretkelle. Kierrettiin Pyhävärven eteläpuolitse maisemia katsellen, pysähdyttiin suolammella uittamassa koiria (Fannista on kuoriutunut parantumaton vesipeto!) ja suunnattiin vielä Uuteenkaupunkiin ihailemaan merenrantamaisemia. Kamera oli kyllä mukana, mutta kas kummaa: emäntä oli unohtanut muistikortin tietokoneeseen. Tytöt nauttivat reissusta kovasti, ja tulipa se merikin nähtyä. Ilma oli kyllä todella raskas,mutta onneksi Ukissa ukkosti ja kun jatkoimme matkaa Rauman kautta takaisin Huittisiin, saimme nauttia vesisateen viilentämästä kelistä.

Tänään olikin sitten Sastamalassa, Kallialan koululla match show. Päivä oli jälleen hikinen, joten oli hyvä että ryhmät olivat pieniä, joten kauaa ei jouduttu odottelmaan. Kisan järjestivät Sastamalan Vihreät,joten kisassa jaettiin punaisia ja vihreitä nauhoja. Vähän arvoitukseksi jäi, kumpi oli parempi. :) Kisa oli myös Fannin ensimmäinen. Yllätyksekseni Fanni osasi käyttäytyä nätisti ja seisoikin tukea vasten tosi hyvin, tuloksena olikin pienten pentujen vihreiden ensimmäinen sija!

Isosiskokaan ei huonommin vetänyt. Juoksujalkaa kävin viemässä Fannin isännyydelle, vaihdoin näyttelyhihnan Nellin kaulaan ja ehdimme juuri ennen kun vuoroparimme alkoi. Loppukisassa sijoituttiin pienten aikuisten vihräen sarjan ensimmäiseksi! :)

Tässähän syntyikin sitten dilemma. Allekirjoittaneella oli kaksi koiraa esitettävänä Best In Showssa. Ei mitään kun äkkiä hakemaan Fannia, pikkuneidille tavallinen talutushihna kaulaan ja menoksi. Vähän huonoksi se meidän esiintyminen jäi. Kahta mäykkyä kun on hankala esittää samanaikaisesti. Kävely sujui suht hyvin (vaikka Fannia ei juuri Nellin takaa näkynyt), mutta seisomaan en Fannia saanut. Tässä välissä isäntä kerkesi hätiin, juuri kun tuomari valitsi Nellin jatkoon. Nelli sijoittuikin lopulta BIS:ssa neljänneksi. Olin todella tyytyväinen!

Mikäli vielä sattuisi näin hyvin käymään,sovittiin isännyyden kanssa, että hänkin osallistuu toisen tytön esittämiseen. Lisäksi täytyy ottaa toinenkin näyttelyhihna reppuun vakiovarusteeksi. Kisan jälkeen pysähdyttiin paikallisella matonpesupaikalla uittamassa tyttöjä järvessä. Nelli tyytyi ihan perus vatsan kasteluun, mutta Fanni päätti ottaa koko kylvyn. Kävipä vielä niin, että kun lastasimme koiria takaisin autoon samalla kuivaten, livahti Fanni avoimesta ovesta, juosten suoraan takaisin veteen, onneksi isännyys oli nopea, ettei tarvitu venettä pennun noutamiseksi. :P

Moni varmaan kuvista huomasi, että Fanni on nyt kokonaan nypitty. Tyttö oli pikkuisen riemuissaan kun sai kuuman karvan pois. Myös alaetuhampaat irtosivat toissailtana leikin tiimellyksessä.

Miten muualla ollaan viikonloppua vietetty?

Terveisin

Nelli, Fanni ja Iina

Hammaskeijun yllätysisku

2011-06-05T22:19:00.000+03:00

Ja niinhan meillä kävi tänään, että perheen kuopus sai luopua etuhampaistaan. Oltiin jo pari päivää naureskeltu meidän oravalle, kun puoliksi irtonaiset etuhampaat nojasivat toisiinsa, mutta kun tänään huomattiin, että uudet hampaat olivat jo kovaa vauhtia tulossa, ei auttanut muu kuin vetää heilurit pois uusien tieltä.

Täytyy sanoa, ettei Fanni ollut aivan samoilla linjoilla allekirjoittaneen kanssa toimenpiteen tärkeydestä. Hitaan kitkuttelun sijaan parhaksi keinoksi osoittautui nopea nyppääminen: Kynnet vain hampaan reunojen alle ja nopea kiskaisu, jolloin mäyräkoira ei edes huomannut mitä tapahtui. Irronneet hampaat tottakai säästettiin: Snapsilasiin, jossa on tilkka viinaa ja vielä varmistukseksi elukelmua päälle. Koko komeus säilöttiin jääkaappiin. :) Täytyy toivoa,ettei meillä käy kovin janoisia vieraita!

Nelli seurasi tätä kidutustoimenpidettä tyytyväisenä myhäillen. Päivällä myös aloitin Fannin nyppimistä päästä, jolloin selkeästi huomasin Nellin nauttivan toisen ahdingosta. Fanni painaa muuten jo 5,9 kiloa! Nellin painokehitys on pysähtynyt 9,7kiloon. Loppuviikosta kun Fannin viimeisen rokotteen varoaika päättyy, päästäänkin kaikki plikat joukolla lenkkeilemään.

Eilen käytiin mattopyykillä. Tytöt paistattelivat päivää varjossa likaisten mattojen päällä silläaikaa kun allekirjoittanut jynssäsi kaikki talouden matot. Polypropyleenimatot paitsi puhdistuivat helposti, olivat jo muutaman tunnin päästä kuivia! Saatiin siis illaksi matot lattiaan. Fanni tosin oli vähän pettynyt kun hänen merkkailuistaan ei ollut tietoakaan. Tilanne paikkaantui kuitenkin jo tunnin päästä mattojen lattiaan laittamisesta kun pikkuneiti päätti kyykistyä asioilleen juuripestylle matolle.

Tuntuu, että aikaa blogille on ollut rikollisen vähän: työssäkäynti vaatii oman osansa ajasta,niinkuin kahden koiran kanssa touhuaminenkin. Kuitenkin meillä on nyt pari kuukautta ollut toinenkin projekti: oman talon etsintä. Homma on edelleen kesken ja muutamia pettymyksiäkin ollaan kohdattu. Toivon kuitenkin hartaasti, että se oikea koti löytyisi pikapuoliin. Kyllähän se omakotitalossa asuminen koirien kanssa aina kerrostaloelämän voittaa, vaikka tytöt ovatkin esimerkillisiä asukkeja. :)

Ensi viikolla onkin Pöytyän näyttelyt, jossa allekirjoittaneen pitäisi esittää Juudas.Jännittää jo nyt kamalasti miten homma toimii "vieraan" koiran kanssa. Pikkaisen ollaan kyllä harjoiteltu, mutta kilpailutilanne on aina eri. Seuraavana päivänä olisi puolestaan Fannin debyytti mätsäreissä, joita varten ei olla ehditty harjoittelemaan laisinkaan. Lahjattomat treenaa - vai miten se oli? :D

Mitäs muiden kesään kuuluu?

Terveisin

Nelli,Fanni ja Iina

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

2011-05-24T19:57:00.000+03:00

Lisää vauvauutisia!

2011-05-21T10:57:00.000+03:00

kuva

Juudaksen sisko Omituisen Otuksen Juulia ja Grantinges Billy ovat saaneet perheenlisäystä,

jopa 9 sulosen pentusen voimin!

Toimitus onnittelee!

2011-05-18T21:35:00.000+03:00

kuva

17.05.2011

Suuret onnittelut 4 pienen pennun vanhemmille!

Omituisen Otuksen Juudas <3 Karkkarin Olga-Elina.

Siivouspäivä

2011-05-18T20:57:00.001+03:00

Imurointipäivät ovat meidän taloudessamme nykyisin melko rentoja: kaikki tavarat vain ylös lattioilta ja sitten lähdetään ulos siksi aikaa, kun Roomba hoitaa hommat. Välillä koiruudetkin kuitenkin joutuvat tekemisiin tämän ihmelaitteen kanssa. Kuten kuvista näkyy, asiaa ei sen kummemmin stressata. Tietysti laitteen menoa seurataan, ettei jäädä alle, mutta pelkoa tai vihamielisyyttä ei ole esiintynyt.

Robotti-imuri on osoittautunut mukavaksi siivouskaveriksi, vaikka varsirikkaimuri onkin tämän rinnalla välttämätön.Aikaa jää kuitenkin muuhunkin kuin imurointiin, mikä tähän asti oli todella epämiellyttävää. Koneen huoltaminen on helppoa: säiliö tyhjennetään joka kerralla ja harjakset putsataan noin 5 kerran välein. Eipä tarvitse enää arpoa kaupassa pölypussin numeroita. :D

Fanni Fandersson on kasvanut kovasti. Painoa oli toissapäivänä jo 4,8 kiloa! Se on noin puoli kiloa enemmän kuin Nellillä suunnilleen saman ikäisenä. Fannille ruoka maittaa, mutta liikuntaakin kertyy sitten senkin edestä. Eilen ruvettiin taas vaihtamaan pikkuhiljaa pennun ruokavaliota Hill'sistä Royal Caniniin, sillä sitä on täälläpäin helpommin saatavilla. Hyvin maittavat kummatkin papanat, tosin neidistä oli jo havaittavissa kaipuu kuivaan nappulaan, joten RC:n pikkumäykynpapanoilla on hyvä totutella. Nappulat ovat oikeasti ihan järjettömän pieniä!

Fanni toipui hyvin viimeviikkoisesta pistoksestaan. Pariin otteeseen jouduttiin puristelemaan mätää pois, mutta nyt patti on jo lähes laskenut. Eräs toinen terveydellinen ongelma sen sijaan vaivaa, nimittäin ienten syyhyäminen. Ilmeisemminkin hampaat alkavat pikkuhiljaa vaihtumaan, sillä niitä täytyy sovitella kaikkialle. Viimeisen viikon aikana onkin revitty allekirjoittaneen yöpöydästä lista, järsitty jalkavoidetuubia (miten se edes joutui sängyn alle?), vilttiä, sekä uudelleen muodistettu isännän auton istuinta. Kaiken huippu on, että tätä viimeistä ei edes tehdä enää salaa, vaan heti kun Fannin laskee penkille, on tämä jo kiinni aloittamassaan projektissa.

Fanni ei juuri pelkää/kunnioita Nelliä. Surutta neiti roikkuu isosiskon hännässä, käy toisen kupilla ja varastaa jopa luun Nellin tassujen välistä. Välillä Nelli rähähtää, mutta ei satuta. En aio puuttua tähän, sillä ajattelen, että on parempi että tytöt selvittävät nokkimisjärjestyksen keskenään. Ahneen pennun tosin käyn ajamassa pois toisen kupilta. Olen jo useaan kertaan kiittänyt sitä, kuinka kiltti Nelli on, ja kuinka hienoa on että Nelli ymmärtää parilla sanalla mitä haluan sen tekevän. Vielä kun saisi tuon nuoremman opetettua samoin.

Luoksetulo on asia, mihin aion nyt jatkossa kiinnittää enemmän huomiota. Tuntuu, että kun huudan Fannia, kaikuvat kutsut kuuroille korville. Yleensä Nelli tulee nopeasti luokseni aivan kuin näyttääkseen että "minä ainakin tulen", mikä puolestaan sotkee taas Fannia enemmän. Yleensä tottelemattoman pennun on saanut nopeimmin luokseen lähtemällä vain kävelemään poispäin. Kun Fanni kirmaa perään, kehun tottakai vuolaasti.

Sisäsiisteyskin on edistynyt, mutta vain hieman. Noin 70% pissoista tulee nykyisin ulos. Työpäivän jälkeen löytyy yksi pisu ja illemmalla saattaa päästä pari kertaa vahinko kun isäntäväki ei ole skarppina. Aamukakat taas tulevat ulos, mutta illemmalla asia on toisin. Olisi niin helppoa kun olisi oma piha! :)

Tytöt ovat saaneet tällä viikolla myös matokuurit. Tarkoituksenani olisi rokotuttaa Fanni ensi viikon lopulla, jotta tämä pääsisi osallistumaan jo 12.6. järjestettäviin mätsäreihin. Innolla ja kauhulla odotan sitäkin päivää. Pikkuhiljaa voisi alkaa harjoittelemaan seisontaa ja kävelyä. :)

Terveisin

Nelli,Fanni ja Iina

Kuulumisia

2011-05-12T21:33:00.000+03:00

(Kuvat huhtikuun puolivälistä)

Pari viikkoa on mennyt kuin huomaamatta kun meidän lauma on totutellut uuteen rytmiin. Tänään oli ensimmäinen päivä kun töistä tullessani en löytänyt ainoartakaan pissaa tai kakkaa. Kuitenkin sisäsiisteys on vielä alkuvaiheissaan. Mitenköhän tuon sanomalehden tarkoituksen saisi sisäistettyä? Ulos kyllä tehdään pissit ja kakit aina kun mahdollista.

Viime viikolla oli Fannin ensimmäinen rokotus, mikä oli melkoisen ikävä toimenpide. Fanni parka huusi täyttä kurkkua kun pistettiin. Maksamisen ajaksi nostin Fannin isännyyden syliin,jossa pentu painoi päänsä "isukin" kaulaa vasten ihan kuin lohtua hakien. Kun lääkäri vielä muistutti, että kuukauden päästä sitten uudestaan, käänsi Fanni äkkiä päänsä ja heitti eläinlääkäriin katseen,jonka merkitys ei jäänyt salaisuudeksi: "No ei varmana tulla!".

Nelli on onnistunut pysymään saavuttamassaan painossa, tosin enempää painonlaskua ei ole ollut, syynä on ollut emännän sairastelut, jolloin pyörälenkit ovat tuntuneet raskaalta jo ajatuksissakin. Onneksi Fanni on kova leikittämään isoasiskoaan. Nelli on myös karistanut loputkin vieraskoreudet ja nykyään saattaa jopa rähähtää Fannille jos tämä yrittää esimerkiksi varastaa toisen luuta.

Tänään Fanni kohtasi myös yhden kesäajan huonoista puolista. Töitten jälkeen käytiin pissalenkillä, jossa panin merkille, että tyttö jahtaili kaikkia lentäviä pörriäisia ja asianmukaisesti annoin myös palautetta asiasta. Kuitenkin jossain välissä joku pörriäinen oli kerennyt vommaisemaan ja kotiin päästyä Fanni aloitti kauhean ulinan kun häntä hipaisikin kuonon vierestä. Vähitellen alue turposi kuin pullataikina aina laskeakseen hiljaksiin normaaliksi. Nyt Fanni antaa jo katsoa huultaan,missä onkin näkyvissä pikkuinen paukama,mutta kuitenkin aristaa aluetta hieman. Tulipahan sekin kamaluus nyt sitten koettua.

Meillä on hankaluuksia myös remmikäytöksen opettelussa. Fanni ei yksinkertaisesti suostu kävelemän,mikäli panta osuu korvantauksiin. Tämä täydellisen stopin päällepistäminen on aiheuttanut lenkeillä pientä verenpaineen nousua emännällä. Tänään luovutin ja päästin pennun kulkemaan ilman hihnaa. Yllätyksekseni Fanni kulkikin vapaana tiiviisti Nellin kyljessä kiinni. Onneki Fannin kanssa mentävät reitit ovat kävelyreittejä niin ei tarvitse pelätä autoja. Pidempiä lenkkejä aletaan menemään sitten kun neiti tottuu kunnolla hihnaan ja tuota kokoakin saisi tulla lisää. :)

Terveisin

Nelli, Fanni ja Iina

"Leijonaa mä metsästän"

2011-04-27T21:49:00.000+03:00

Tällaisia kuvia saatiin otettua pääsiäisenä maatilalla. Nelli ja Fanni nauttivat täysin rinnoin vapaudesta ja painileikkiä jatkettiin paitsi pellolla, myös metsässä. Metsässä oli jänniä hajuja ja kävyt maistuivat pikkuneidille. Kuvat saa klikattua isommiksi, jolloin myös yksityiskohdat erottuvat. Varsinkin Nellin ja Fannin leikkikuvissa on hauskoja ilmeitä!

Nellin laihdutuskuuri etenee hyvään suuntaan. Tänään punnituksessa vaaka näytti 9,7 kiloa. Pidennettiin hieman juoksulenkkiä niin satagrammaiset alkoivat karista. Fanni puolestaan painoi tänään 3,6 kiloa. Aluksi koiruudet punnittiin maton päällä ja meinasin oikeasti pyörtyä kun vaaka Nellin kohdalla näytti 12,1 kiloa. Äkkiä otettiin perheen kuopus tarkistuspunnitukseen ja vaa'an moka varmentui kun lukemat näyttivät Fanninkin kohdalla 6,1 kiloa! :)

Maanantaina käytiin mätsäreissä Sastamalassa. Ei pärjätty ollenkaan. Metsästyskoirissa jäätiin viimeisiksi (5 osanottajaa) ja pienissä aikuisissa saatiin sininen nauha, muttei enää sijoituttu. Tuomari ei kyllä tykännyt Nellistä yhtään: valitti selän käyryydestä ja totesi että "on pikkuisen läski" :-P Asiassa eniten harmittaa se, että mätsäreistä on nykyisin hävinnyt se perusidea: tekninen suoritus ja omistajan ja koiran välinen yhteistyö. Nykyisin erinäiset koiraharrastajat arvostelevat tuomareina erirotuisten koirien rakenteitten rodunomaisuutta, vaikkeivät tietäisi kyseisestä rodusta mitään. Juudas puolestaan sijoittui metsästyskoirissa toiseksi! Onnittelut! Tuli hyvää harjoitusta kesäkuun Pöytyän näyttelyitä varten.

Että tämmöistä meillä

Terveisin

Nelli,Fanni ja Iina

On päivä teddykarhujen huviretken!

2011-04-21T22:23:00.000+03:00

On aika päivitellä taas kuulumisia. Fanni on kasvanut kovasti ja on aivan erottamaton Nellin kanssa. Painoakin on jo 3,5 kiloa. Päivät ovat menneet mukavasti, mitään tuhoja ei ole tehty eivätkä naapuritkaan ole valittaneet. Eilen Fanni oppi jopa kävelemään portaissa, sekä pyytämään itse pihalle. Aina ei kuitenkaan ehdi ulko-ovelle asti, mutta edistystä se on pienikin edistys. Sanomalehdelle ei vieläkään oikeastaan tehdä kuin kakat.

Nellin kanssa ollaan käyty nyt viikon ajan iltaisin pyöräilemässä. Hienosti neiti juoksee pyörän rinnalla ja lenkkiä ollaan saatu pidentää pikkuhiljaa. Painoa ollaan saatu tippumaan yhteensä 300 grammaa. Vauhtia on hidastanut ja takapakkiakin tullut, sillä Nelli käy varkaissa Fannin kupilla. Energiapitoinen penturuoka kun ei oikeastaan ihan kuuluisi laihduttajan ruokavalioon.

Tällä viikolla Nelli ja Fanni saivat matokuurin. Flubenol-tahna upposi Fannille kuin väärä raha ja annostuskin oli helppoa ruiskun avulla. Nellin meni taas kerran maha sekaisin lääkkeestä (Drontal comp), joten seuraavana yönä saatiin juosta pihalla. Fanni puolestaan ei ollut minänsäkään.

Nellin ja Fannin leikit vaikuttavat välillä aika rajuja. Heikompaa saattaisi hirvittää kun katselee näiden kahden touhuja. Fanni pistää kovasti vastaan isommalleen ja onkin aktiivisesti persuksissa hampailla kiinni.

Nukkumajärjestelytkin ovat saaneet muutoksia. Nelli on ottanut tavaksi aamuyöstä vallata Fannin pedin, joten Fanni on ottanut Nellin suuren punkan omakseen. Aktiivisesti pikkuneiti kuitenkin koettaa, josko isosisko ottaisi viereen. Muutenkin Fanni on ruvennut heräilemään jo ennen viittä! Vapaa-aamuina olen saanut neidin pitkittämään unia parilla tunnilla nostamalla nökäreen meidän väliimme sänkyyn.

Fanni osaa myös jo istua. Ollaan nyt ruvettu myös Fannilta vaatimaan, että ennen ruokailua istutaan ja ottaa saa vasta kun sanotaan "ole hyvä". Vielä kun Fanni ottaisi Nellistä mallia, että eteisessä odotetaan kiltisti niin kauan kunnes tassut on pyyhitty.

Fanni on myös tutustunut Nellin koiraystäviin varovaisesti. Isot koirat kiehtovat kovasti. Fanni saa jonkinlaisen hepulin nähtyään ison koiran ja alkaa samantien leikkimään ilman pienintäkään pelkoa. Yleensä isot koirat hämmästyvät tästä kovin ja menettävätkin kiinnostuksensa pentuun.

Vanhempieni luona ollaan käyty muutaman kerran. Juudas on edelleen aivan Fannin lumoissa eikä edes näe Nelliä. Nelli raasu odottaa aina kovasti että pääsisi Juudaksen kanssa leikkimään, mutta Juudas ei halua leikkiä kuin Fannin kanssa. Onneksi kotona Fanni ja Nelli jaavat toistensa huomion ja saavat painaa keskenään. Ja eiköhän se Juudaksenkin uutuudenviehätys karise pikkuhiljaa. :)

Ohessa on valokuvia tämänpäiväiseltä retkeltä isännyyden vanhempien maatilalta. Ensin käytiin kävelemässä puolen hehtaarin metsässä, jonka jälkeen siirryttiin leikkimään heinämaalle. Fanni tutustui innolla metsän hajuihin ja seurasi Nelliä kuin hai laivaa. Nelli puolestaan esitteli polut tottuneella otteella.

Vaikka Nelli osaakin kulkea alueella ja tuntee tontin rajat, emme voi kuitenkaan luottaa siihen, että Fanni pysyy rajojen sisäpuolella. Siksi pikkuneiti onkin kokoajan valvonnan alaisena ja pihapiirissä odottaakin juoksunaru niitä hetkiä varten kun valvova silmä saattaa välttää.

Ollaan myös hieman kokeiltu agilityn alkeita. Hienosti Fanni hyppäsi maassa olevan aurausviitan yli. Nellinkin kanssa vähän muisteltiin viime syksyn liikkeitä. Yllätykseksemme Fanni kokeili oma-aloitteisesti puomia ja vaikutti pitävän siitä kovasti! :)

Oikein hyvää ja rauhallista pääsiäistä kaikille!

Toivottelevat

Nelli, Fanni ja Iina

Mäyrismafia viettää iltaa

2011-04-13T22:06:00.000+03:00

Fanni on nyt viidettä päivää meillä. Nelli on aivan onnessaan ja tytöt leikkivätkin useamman kerran päivässä. Yhteensä leikkiaikaa kertyy jopa toista tuntia. Täytyy sanoa, että yöt nukutaankin sikeästi. Fanni alkaa jopa pikkaisen pistämään Nellille kampohin. Fanni onnistui jopa peläyttämään Nellin päivällä murisemalla. Nelli jähmettyi paikalleen ja katseli silmät pyöreänä ja korvat pystyssä tätä ihmetystä.

Nellin ja Fannin painoa on nyt parin päivän aikana seurattu. Fanni on sen verran aktiivisempi pentu kuin Nelli aikoinaan, joten keittiövaa'an käyttö punnituksessa ei onnistu. Tänään Fanni painoi kuitenkin 3,2 kiloa, mikä on kasvua eiliseen yhden kymmenyksen. Todennäköisesti painoa on kyitenkin tullut noin 50 grammaa. Nelli puolestaan oli pudottanut tuon 100 grammaa, saavuttaen 10 kilon painon. Melkoinen rötkäle tuo meidän täti, mutta onneksi non nyt tuo personal traineri omasta takaa. Todellakin harmittaa kun Nelli pääsi tuohon kuntoon, mutta onneksi isännyyskin nyt havahtui siihen, miksi olen jatkuvasti protkottanut juuston ja leikkeleen antamisesta oman leivän päältä! :P

Nelli on tosiaan adoptoinut Fannin ihan omakseen. Aina kun Fanski on vähän rauhallisempi, ottaa Nelli hyödyn tilanteesta ja alkaa nuolemaan toisen korvaa. Lenkillä ja silloin kuin Fanni nukkuu, käy Nelli säännöllisesti katsomassa onko pienellä kaikki hyvin. Tänään tytöt olivat neljä tuntia keskenään, kun allekirjoittanut käväisi töissä. Huomenna olisi viiden tunnin päivä ja perjantaina onkin sitten lopullinen haaste: kahdeksan tunnin työpäivä.

Fanni alkoi tänään syömään kokonaisvaltaisesti Hill'sin Natures Best Mini Puppya. Hyvin näyttää maistuneen. Ainoa miinus on se, että ruoka maistuisi Nellillekin. Jotta Nelli pysyisi dietissään, joudun sittenkin nostamaan Fannin kupin pois molempien ulottuvilta. Voisi olla, että energiapitoinen penturuoka saisi muodot kääntymään väärään suuntaan.

Fannin rytmikin alkaa pikkuhiljaa muokkautua. Tänään neiti jaksoi nukkua jo vähän yli seitsemään. Aamupalan ja -pissatuksen jälkeen nukuttiin vielä pari tuntia vierekkäin sohvalla. Päinvastoin kuin Nelli, Fanni tykkää nukkua sohvalla sylissä. Toisaalta Nellin vahvuuksia ovat pitkämielisyys ja kuullun ymmärtäminen. Kun pentu kiskoo milloin mihinkin suuntaan, on mukavaa, että Nelliä saa ohjattua yksinkertaisilla käskyillä: odota, paikka, reunaan ja takaisin. Nelli puolestaan on ominut Fanni pedin. No, uskovaisten omaisuus on yhteistä, joten on hienoa, että tytöt voivat jakaa paitsi leluja myös nukkumapaikkoja. :)

Kaikenkaikkiaan Fanni on kovapäinen pikkutyttö, joka kokeilee jatkuvasti rajojaan. Eilisillasta alkaen Fanni on ruvennut viettämään aikaansa myös sohvalla kun kerran sinne jo itse pääsee. Sohvan viereen on asetettu kolmikerrostyyny, jota pitkin alastulo sujuu pehmeämmin. :) Sisäsiisteysasiat sujuvat vaihtelevasti. Toisinaan vaikuttaa että Fanni hallitsee paperillakäynnin sujuvasti, toisinaan pissat tulevat peräjälkeen joko matolle tai lattialle. Toisaalta ulkona käydessä Fanni tekee asiat lähes joka kerta. Myös lenkillä Fanni vaatii yhä enemmän kävelyaikaa itselleen kun sylissä matkustaminen alkaa kyllästyttää. Nellin perässä on mukava kirmata. :)

Terveisin

Nelli, Fanni ja Iina

Mäyräkoiravaroitus!

2011-04-11T22:05:00.000+03:00

Ensimmäinen viikonloppu on takana. Fannin ensimmäiset kolme päivää meillä ovat olleet touhua täynnä. Monet ovat kyselleet, kuinka Nelli on otanut pikkuisen vastaan. Täytyy todeta, että päivä päivältä yhä paremmin. Nelli ei suostu enää edes lähtemään ulos pissalle ilman Fannia. Nelli myös hoitaa Fannia kovasti pesemällä muun muassa tämän korvia jopa maanisesti. Tytöt ovat myös ruvenneet kovasti leikkimään keskenään ja välillä touhu vaikuttaa aika hurjalta. Onneksi kumpikin tajuaa luovuttaa, mikäli toinen vingahtaa. Vähän hirvitti tänään kun Fanni roikkui Nellin kaulanahassa koko painollaan, mutta eipä Nelli juuri välittänyt, uikahti vain kun alkoi tuntua liian kivuliaalta.

Eilen käytiin esittelemässä Fanni perheelleni, sekä Aatulle, Taralle ja Juudakselle. Aatu ja Juudas olivat aivan innoissaan uudesta tulokkaasta. Taisivat pojat aluksi luulla, että hieman pienehkö morsianehdokas tuli kylään. Tara puolestaan kävi vain haistamassa ja kiersi sen jälkeen seiniä pitkin, jottei vahingossakaan joudu pennun tielle. Nelli puolestaan oli tosi suojeleva ja kävi jatkuvasti tarkistamassa, että Fannilla on kaikki hyvin. Kun pentu oli haisteltu ja nuoltu, saattoivat taas omat touhut jatkua. Nellin harmistukseksi Juudas oli täysin pennun lumoissa, eikä leikkinyt lainkaan Nellin kanssa, vaikka tämä kovasti yrittikin houkutella kaveriaan villiin takaa-ajoon.

Tänään iltapäivällä kokeiltiin ensimmäisen kerran yksinjäämistä. Ennen kauppaan lähtöä laitoin Fannin keittiöön ja keittiön ovensuulle portin. Kun tulin takaisin noin puolen tunnin kauppareissulta, oli täällä melkoinen sirkus meneillään: Fanni huusi täyttä kurkkua keittiössä ja Nelli puolestaan vikisi toisella puolen aitaa. Tulipahan sekin nyt todettua,että on ehkä parempi vain alusta asti opettaa kaverukset olemaan keskenään kotona, ihan naapurisovunkin vuoksi.

Tuntuu, että Nellin ja Fannin rytmit eivät ihan osu yhteen. Fanni herää jo kuuden aikaan aamulla, jolloin pitäisi päästä ulos ja saada aamupalaa. Nelli olisi puolestaan valmis tähän noin 2 tuntia myöhemmin. Fanni tykkäisi myös leikkiä jo aamupäivällä, mutta Nelli on melko väsynyt ja kärttyisä, nukkuen mieluiten tuonne kahden tietämiin päivällä. Siihen mennessä Fanni on puolestaan syönyt kahdesti ja käynyt kolmesti ulkona. Tarpeiden teko ulos sujuukin jo melko luontevasti. Sisällä puolestaan paperille löytäminen on vähän hakuammuntaa. Makuuhuoneen iso matto vaikuttaa paljon mielekkäämmältä pissapaikalta, sinnehän voi livahtaa salaa kenenkään huomaamatta.

Tänään Nelli ja Fanni kävivät myös eläinlääkärillä. Fannille tehtiin perus terveystarkastus, jotta saatiin todistus pennun terveydentilasta vakuutusyhtiötä varten. Nelliltä puolestaan tutkittiin nenää. Nelli kun on jo muutaman kuukauden raapinut vasenta sieraintaan, joten epäilin että siell äon jokin vierasesine. Lääkäri tuli puolestaan siihen tulokseen, että Nellin pää pitäisi röntgenkuvata ja ultrata, sillä hän epäili hammasjuuren painavan jotakin hermoa. Ensi viikolla täytyykin sitten soitella toiselle klinikalle kuvausaikaa, sillä tällä lääkärillä ei ollut laitteita moiseen. Kuonopunkit suljettiin pois toispuoleisuuden ja pärskimisen puutteen takia. Vierasesinettäkään lääkäri ei epäillyt, sillä silloin sieraimesta pitäisi kuulemma vuotaa märkää ja koiran yleiskunnon olisi pitänyt kahdessa kuukaudessa huonontua merkittävästi.

Huomenna onkin allekirjoittaneen viimeinen vapaapäivä. Sen jälkeen teenkin pari puolikasta päivää ja sitten pitäisi siirtyä takaisin työelämään täysipainoisesti. Toivottavasti Nelli ja Fanni sopeutuvat siihen mennessä toisinsa niin hyvin, että voin hyvillä mielein jättää neidit keskenään.

Terveisin

Nelli, Fanni ja Iina

Ensimmäinen päivä

2011-04-09T22:45:00.001+03:00

Pikkuhiljaa Fanni alkaa olla kotiutunut meille. Viime yö vietettiin itkuisissa merkeissä. Fannin peti oli sänkymme vieressä ja lähes puolen tunnin välein neiti heräsi itkeskelemään ikäväänsä. Itku laantui kuitenkin, kun vähän aikaa rapsutteli korvan takaa tai mahasta. Aamuyöstä Fanni yritti jopa Nellin viereen isoon petiin, josta isosisko kuitenkin komensi pienen pois murisemalla.

Aamu alkoi vähän ennen kuutta kun Fanni ilmoitti olevan aamupalan aika. Ihmeekseni myös Nelli kömpi ylös sängystä syömään. Aamupalan jälkeen käytiin ulkona ja sen jälkeen allekirjoittanut kömpi takaisin sänkyyn kun isännyys lupasi katsoa pienen perään. Nelli puolestaan oli samoilla linjoilla minun kanssani ja yhdessä nukuttiinkin vielä pari tuntia. Aamulla Nelli ujosteli taas Fannia jonkin verran, mutta toisaalta ihan ymmärrettävää kun pentu on koko ajan pyrkimässä Nellin nisiin kiinni. Suurimman osan kotona vietetystä ajasta Nelli onkin viettänyt pennun ulottumattomissa. Aamupäivällä ja ehtoon esillä kuitenkin Nelli suvaitsi vähän leikittää tulokasta.

Fannilla oli tänään jännä päivä. Aamupäivällä käytiin esittelemässä uusi kanta-asiakas AniMatZoon väelle, jonka jälkeen suunnattiin isännyyden vanhempien maatilalle juoksentelemaan vapaana pellolla ja metsikössä. Metsässä kävellessä Nelli piti koko ajan huolen, ettei Fanni vaan jää joukosta. :) Hienosti Fanni suoriutuikin, vaikka kaikkea ihmeellistä osuikin eteen.

Illemmalla käytiin vastavierailulla isännyyden siskon luona, missä Fanni pääsi aidan raosta haistelemaan porokoira Jeppeä. Neiti oli aivan innoissaan uudesta tuttavuudesta, vaikka kokoeron takia eivät vielä pääsekään keskenään leikkimään. Nelli puolestaan kulutti aikaansa etsien Luigi -kissaa. :)

Tänään saatiin myös läpimurtoa ulkona asioilla käymisen suhteen. Vaikka yhdet pissat tulivatkin matolle (ja yhdet sänkyyn) niin päivän aikana käytiin neljästi ulkona pissalla ja kerran jopa uskaltauduttiin isommallekin asialle pihalle. :)

Fanni on aivan Nellin lumoissa. Nelliä seurattaisiin joka paikkaan, tämän tekemisiä katsotaan kaihoten ja mikäli omat taidot riittävät, niitä myös apinoidaan parhaan mukaan. :) Yritin järjestää Nellille hieman omaa aikaa tänään ja jätin Fannin ja isännyyden kotiin ja lähdettiin isojen tyttöjen kesken kävelylle. En tiedä iskikö Nellille Fannin ikävä vai eikö lenkkeily muuten vain kiinnostanut, mutta viiden metrin välein piti pysähtyä seisoskelemaan.

Illalla käytiin vielä koko lössi ulkona ja kierrettiin noin puolen kilometrin mittainen lenkki. Fanni tosin oli suurimman osan matkasta sylissä, sillä neidillä on tapana jäädä istuskelemaan paikoilleen ja syömään kiviä. :/ Mutta kun pikkuneidin kantaa isosiskonsa rinnalle, niin eikös taas vauhtia löydy kuin pienestä kylästä. :)

Huomenna olisi tarkoitus tehdä ensivierailu vanhempieni luokse. Siellä uutta laumanjäsentä odottavat kuumeisesti myös Aatu, Tara ja Juudas. Saa nähdä kuinka kolmikko ottaa uuden tuokkaan vastaan.

Terveisin

Nelli, Fanni ja Iina

Fanni tuli taloon

2011-04-09T00:11:00.001+03:00

Laumamme sai tänään, perjantaina vahvistusta, kun suuntasimme töiden jälkeen autonnokan kohti Parkanoa ja Eräniemen kenneliä. Olimme jo pari kertaa aikaisemmin käyneet katsomassa pentuetta ja viimein oli aika saada pikkuneiti kotiin. Reipas tyttömme, Eräniemen Rosalin, tuttavallisemmin Fanni olikin saman tien tulossa mukaamme. Myös Nelli oli mukana noutamassa uutta pikkusiskoa.

Kun lähdimme kasvattajan luota kotia kohti, kävi Nelli aluksi haistelemassa pikkuista, jonka jälkeen hän käänsi mielenosoituksellisesti päänsä pois pikkuisesta. Koko kotimatkan aikana Nelli ei vilkaissutkaan Fanniin päin, vaan pikemminkin pyrki mahdollisimman kauas pennusta. Fannillekin matka oli melko rankka: Aluksi vähän itkeskeltiin pentuesisarusten perään ja pissattiin pahvilaatikkoon. Sen jälkeen ilo vasta irtosi. Fanni oksensi kotimatkalla 4 kertaa ja vielä kotipihaan päästyämme kerran. Onneksi olin varautunut käsipaperilla ja kaikki oksut ja pisut saatiin asianmukaisesti talteen.

Kotipihassa Nellin käytös muuttuikin sitten aivan toisenlaiseksi. Nelli heilutti Fannille kovasti häntää ja yritti selvästi saada uutta siskoa kiiruhtamaan sisälle. Fanni puolestaan oli aivan ihmeissään ylipäänsä ulkona olemisesta, eikä talutushihnakaan ollut yhtään mukava kapistus.

Sisälle päästyämme alettiin heti laittaa ruokaa koiruuksille. Fannille ei olisi ruoka millään kelvannut, niin kovaa vauhtia oltiin menossa tutustumaan uuteen kotiin. Oikeastaan pikkuneitiä sai maanitella syömään, kunnes taas keskittyminen herpaantui ja neiti karasi jo toisessa päässä asuntoa. :) Ruokailun yrityksen jälkeen tutustuttiinkin sitten kotiin, omaan sänkyyn ja leluihin.

Fanni yritti kovasti tehdä tuttavuutta uuteen isosiskoonsa. Nelliä puolestaan rupesi sisällä jälleen pelottamaan tuo pieni rasvattu salama, joka sinkoili paikasta toiseen ja teki leikkikumarruksia minkä ehti. Päätettiinkin sitten lähteä yhdessä käymään pihalla pissattamassa paria. Itse ulos pissaamisesta Fanni ei vielä ymmärtänyt mitään, sen sijaan Nellin tekemisiä oltiin kovasti seuraamassa. UIkona Nelli otti heti suojelijan roolin, seuraten kokoajan tarkasti, että onhan pentu vielä tallessa. Kun pieneltä pääsi itku, oli Nelli heti tarkistamassa, mikä oli hätänä.

Isännyyden nuorempi sisko poikkesi illemmalla katsomassa uutta tulokasta. Sekä Fanni että Nelli esittivät parhaat puolensa. Fanni jopa osasi mennä ulko-oven eteen laitetulle paperille pissalle. Vierailun jälkeen Nelli alkoi yllätykseksemme leikittämään Fannia. Aluksi seurattiin tiiviisti tunnelmaa, mutta saatiin pian rentoutua, sillä Nelli oli selvästi hyvällä tuulella ja kova leikittämään uutta tulokasta. Uudeksi hittileikiksi muodostuikin makuuhuoneralli: toinen menee sängyn alle piiloon ja yrittää näykkiä lakanan läpi, jonka jälkeen alkaa hurja takaa-ajo. Ei ollut tässä huushollissa riemulla rajaa! :)

Nelli tosin meinasi, että he ovat Fannin kanssa jo vähän parempiakin tuttuja, minkä seurauksena Nelli yritti astua Fannia. No, eipä aikaakaan kun saatiin puolestaan olla hätyttelemässä Fannia irti Nellin nisästä. :) Nelli puolestaan makasi tyytyväisenä selällään kun pikkuneiti lussutti tämän tissiä.

Tällähetkellä kaverukset nukkuvat tyytyväisinä: Nelli sohvalla ja Fanni lattialla pedissä. Huomenna on uusi päivä. Tiedossa on muun muassa ulkoilua maatilalla. :) On muuten hauska kuinka erilainen Fanni on verrattuna Nelliin saman ikäisenä. Siinä kun Nelli oli totinen tuppisuu, on pikkuneiti jo hieman haukahdellut leikin yhteysessä, sekä murissut ketunnäköiselle lelulle. Fanni on myös paljon rohkeampi kuin Nelli saman ikäisenä. Nelliä sai rohkaista tutustumaan uuteen kotiin, kun taas Fanni oli käynyt koko asunnon läpi ennen kuin saatiin edes takkia kunnolla päältä. :)

Mutta näihin tunnelmiin!

Terveisin

Nelli, Fanni ja Iina

I robot roomba 555

2011-04-01T23:47:00.000+03:00

I robot Roomba 555 from IinaKoo on Vimeo.

Tosiaan, lupailin jakaa kokemuksia meidän uudesta perheenjäsenestä, Roombasta. Roomban tarkoituksena on pitää Nellistä (ja emännästä) irtoavat karvat kurissa, jotta asuntomme olisi edes hieman erotettavissa ihmisasumukseksi sikolätin sijaan. Roomban apurina toimii myös Ergorabido varsi-imuri, joka on lyönyt itsensä läpi paitsi keittiössä, myös eteisessä, jonne tähän aikaan vuodesta kulkeutuu rikollisen paljon hiekoitushiekkaa laminaattilattian iloksi.

Nyt kun Roomba on asunut meillä pari päivää, olen saanut uteliaita kyselyjä sen tehosta. Täytyy myöntää, että olen ollut todella tyytyväinen. Roboimuri on ollut helppo napsaista päälle esimerkiksi aamutoimien ajaksi, ja se on käynyt todella tarkasti paikat läpi. Suomalaiseen mentaliteettiin kuitenkin kuuluu, että siivouksen tulisi olla epämiellyttävää ja rankkaa, eihän se muuten voi toimia - vai mitä? :) Ehkä oli hyvä aika oppia uusia asenteita.

Parasta imurissa on (sen lisäksi että meillä on siistimpää kuin ikinä) että nyt allekirjoittaneella on enemmän aikaa vietettävänä Nellin kanssa. Mikä sen parempaa kuin lähteä lenkille tai kaivaa Nina Ottossonin lautapeli esille, silläaikaa kun asunnon pölypallot häviävät kuin itsestään. :)

Mitä sitten Nelli tykkää uudesta tulokkasta? Aluksi sitä vähän kummasteltiin ja jopa pelättiin. Lopulta huomasin, että kun kävin "silittämässä" imuria kesken toimituksen, Nellinkin asenne muuttui. Latauksessa olevaa robottia käytiinkin uteliaasti nuuhkimassa ja sitten katsottiin emäntää häntä heiluen - eihän se ollut ollenkaan pelkäämisen arvoista. :)

Terveisin

Nelli ja Iina

Aurinko armas...

2011-03-30T20:42:00.000+03:00

Vaikka se kevät jossain kuhniikin, ovat aurinkoiset päivät ainakin välillä meidänkin riemunamme. Päivisin, kun isäntäväki on töissä, ottaa Nelli rennosti ja nauttii auringosta. Aamupäivän paras paikka on sohvan selkänojalla. :)

Auringon mukana sitten siirrytäänkin päivän mittaa seinältä toiselle. Muutaman kerran Nelli on uskaltautunut kokeilemaan, joko parvekkeella tarkenisi ottaa aurinkoa. Kuitenkin sitä iloa joutuu odottamaan vielä ainakin kuukauden verran.

Robotti-imuri saapui tänään. Kun saadaan se ladattua (vie noin 16 tuntia) koitetaan saada vaikkapa videokuvaa aikaiseksi. Hienosti se kuitenkin puhui (jopa suomea!) ja meni ihan itse latausasemaan. :)

Terveisin

Nelli ja Iina

Kevät keikkuen tulevi

2011-03-20T18:15:00.000+02:00

Päivät pitenevät, ja tällä viikolla on ollut suurempi todennäköisyys keretä lenkille valoisaan aikaan. Loppuviikosta käytiinkin Nellin kanssa kävelyllä, jolle innostuin jopa ottamaan kameran mukaan. Nyt kun on jo ehtinyt tottua järjestelmäkameran kuvalaatuun, tuntuvat kaikki pokkarikuvat rakeisilta ja sumeilta. Kuvaushetkellä tosin aurinko oli jo laskemassa, mikä selittää valon puutteen.

Nelli oli sen verran keskittyneellä tuulella, että uskalsin välillä päästää neidin irti. Tosin nykyään Nellistä on taas tullut hirveä ärripurri muita koiria kohtaan, vaikka pistänkin sen valeraskauden piikkiin. Onko muuten kenelläkään kokemusta koirien valeraskauslääkityksestä? Meillä koettiin nimittäin melkoinen show tänään kun vanhempani ja siskoni pistäytyivät käymässä. Nelli omi kokonaan pienen kumipallon, kiikutti sen nojatuoliin ja työnsi sen allensa. Aina kun pallo vingahti, aloitti Nellikin ihmeellisen ulinan. Sama toistui, kun neitiä yritti leikittää vinkulelulla: aina kun lelu vinkui, päästi Nelli itkuporut.

Ajattelin tässä samalla myös esitellä, kuinka kauniit lenkkipolut meillä vielä nykyään on. Muutaman viikon päästä lumet sulavat ja alta paljastuu paljas maa ja koirankakat. Sitten lenkkipolut vaihtuvat päällystetyiksi teiksi ainakin siihen asti, kun pahimmasta märkäkelistä päästään ohi; hiekkaa kulkeutuu kotiin kilokaupalla ja Nellin tassut ja mahan saa pestä joka ulkonakäynnin jälkeen. Tämän takia en oikein ole välikausi-ihmisiä.

Kuin ennakoiden tulevaa sotaa sisällekulkeutuvaa soramäärää vastaan, päätti imurimme sanoa yhteistyödopimuksensa tänään irti: Sen jälkeen kun sulakkeet olivat ensin pariin otteeseen palaneet. :) Mikäs siis sen parempi tapa viettää sunnuntai-iltapäivää kuin tilailla netistä uudet siivousvälineet. Noin viikon kuluttua riveihimme pitäisikin liittyä tällainen robottivahvistus ja sen kaveriksi, ahtaimpiin väleihin tällainen kaveri. Saa nähdä, miten ne toimivat. Yksi asia on kuitenkin selvä: molemmat meistä inhoavat imurointia yli kaiken, joten jos nyt elämä helpottuisi hieman.

Ihan valvomatta en uskalla Nelliä ja Roombaa jättää tänne keskenään, mutta hyvä jos aikaa säästyy, kun napsauttaa robotin imuroimaan siksi aikaa, kun itse lähtee koiruuden kanssa lenkkeilemään. Sitten voikin hyvällä omallatunnolla vetää pidemmänkin lenkin, kun ei siivous paina takaraivossa. :) Isännyys puolestaan innostui varsi-imurista, jolla saa pikaisesti puhdistettua pahimman murustelualueen, eli keittiön. Itse puolestani inhoan peruimuria, joka jää kiinni jokaiseen ovenkarmiin ja tuolinjalkaan. Onko muilla kokemuksia näistä kaksosista?

Nellillä ei puolestaan ole asiaan minkäänlaista kantaa. Imurointia yli kaiken inhoava mäyräkoira kömpii suosiolla joko boxin perukoille tai sängyn alle turvaan siksi aikaa, kun mölytoosa laulaa. Nellin mielestä olisi riittävää, jos pölyt vedettäisiin rikkaharjalla ja lapiolla kerran kuussa. :) Tosin emännältä irronneet hiukset tunkevat välillä inhottavasti kesken luunsyönnin suuhun. :/

Toivottavasti nyt kevään edetessä löytyisi enemmän inspiraatiota blogillekin kun työajatkin hieman tasoittuvat. Allekirjoittanut on ollut ainakin tämän viikon aivan uuvuksissa töiden jälkeen. Liikuntaharrastustakin olisi tarkoitus taas herätellä ensi viikosta lähtien. :) Keväämmällä on tulossa tosiaan suuria muutoksia blogiin, mikä puolestaan lisää postaustahtia entisestään. Muutoksia on tulossa myös HurttaClubiin, tosin meitä clubiemäntiä ei ole vielä sen suuremmin informoitu asiasta.

Joko muualla valmistaudutaan pääsiäiseen? Itse mietin, pitäisikö tänä vuonna repäistä ja laittaa rairuohot kasvamaan. Lisäksi pitäisi olla ahkera ja järjestää koneen uumeniin kertyneet valokuvat, sekä valikoida sieltä parhaat teetettäviksi. :)

Kevätterveisin

Nelli ja Iina

Viikonloppu

2011-03-09T08:28:00.003+02:00

Viikonloppuna myö oltiin maalla vahtimassa Aatua, Juudasta ja Taraa, heidän isäntäväkensä kisareissun ajan. Nelli sai leikkiä koko viikonlopun sydämensä kyllyydestä Juudaksen kanssa. Jahtileikki alkoikin aina aikaisin aamulla ja jatkui pitkään iltaan. Onneksi kelit sallivat myös ulkona peuhaamisen, tosin katolta tippuva lumi oli melkoinen vaaratekijä. Sunnuntai-iltana kotiin palattuamme meillä olikin yksi todella väsynyt mäyräkoira. :)

Lauantaina lähdettiin isännyyden ja Nellin kanssa ajelemaan ja pistäydyttiin muun muassa Ikeassa ja Ideaparkissa. Nelli rakastaa autoilua, joten on mukavaa ottaa neiti mukaan, kun vielä pystyy jättämään koiran autoon siksi aikaa, kun itse käy asioilla. Tekemisenä Nellillä oli yksin olon ajan pari luuta takapenkillä. :) Mutaman kuukauden kuluttua Nelli saakin jäädä näitten pidempien reissujen ajaksi hoitoon. Matkalta tarttui mukaan muun muassa pieni kirjahylly ja mäyräkoira-pullonpäällinen, joka esitellään myöhemmin. :)

Kun taloudessa on äkisti yksi ylimääräinen mäyrökoira, vaativat nukkumajärjestelyt uutta suunnittelua. Juudas parka tunsi itsensä hyljeksityksi, kun Tara ja Nelli pitivät tyttöjenkerhoa pedissä viltin kanssa, joten mustasukkaisena tämä päätti parkkeerata itsensä neitosten väliin. Ei aikaakaan kun vanhemman neidin, eli Taran pinna paloi, ja tunkeilija ajettiin pois. :) Kuvista voi päätellä Nellin ja Taran tympääntyneet ilmeet, kun päiväunirauhaa tultiin äkisti häiritsemään. :)

Mitenkäs muiden viikonloppu sujui?

Terveisin

Nelli ja Iina

Palkkapäivä

2011-03-08T18:28:00.000+02:00

Naistenpäivän kunniaksi Posti muisti Nelliä Hurtta Clubin clubiemäntien palkinnolla. Edellisen kerranhan pakettia kyseiseltä taholta tuli kesällä. Kotona odottikin kaksi 30 kg paketeista kertovaa pakettikorttia. Ei auttanut muu, kuin pakkkautua autoon, ja ottaa suunnaksi lähiposti. Vähän kauhistutti, miten saan paketit kannettua autoon, saati kotiin. Mutta onneksi satuin törmäämään isännyyden siskonpoikaan, jonka sain sukurasitteeseen vedoten värvättyä kantoavuksi. :)

Nelli oli sanoinkuvaamattoman innoissaan paketeista, joita ruvettiinkin heti aukomaan kun saatiin ne kannettua olohuoneeseen. Paketista paljastuikin toinen toistaan parempia herkkuja. Paketti sisälsikin seuraavia Racinelin tuotteita:

- laatikollinen häränlihaisia herkkurullia

- laatikollinen denticks siilejä

-laatikollinen denticks minikrokotiileja

- 2 pussia naudannahkaisia kierrerullia

- 10 pekoninmakuista ydinluuta

- 8 juustonmakuista ydinluuta

- purkillinen riistanmakuisia lihaliuskoja

- purkillinen kananmakuisia lihaliuskoja

- 5 pussia kanankauloja

- 6 pussia luunmuotoisia pikkuherkkuja

(3 kanan ja 3 mahanmakuista)

- 3 pussia bigbite naudannahkakääröjä

- laatikollinen riistanmakuisia pihvitikkuja

- laatikollinen lampaanmakuisia pihvitikkuja

- laatikollinen kananmakuisia pihvitikkuja

- laatikollinen häränmakuisia pihvitikkuja

- laatikollinen lohenmakuisia pihvitikkuja

- 4 pussia puristettuja naudannahkarullia (2 eri kokoa)

- 3 pussia siankorvia

Reilun puolen vuoden työ palkittiin jälleen ruhtinaallisesti. Ainoa ongelma nyt onkin, miten saan kaapista raivattua tarpeeksi tilaa. Ei näitä sohvallekaan voi jättää. :)

Terveisin

Nelli ja Iina

Nelli valvoo

2011-03-02T21:37:00.000+02:00

Voitettiin Koiralinnan kuukausikilpailu, jonka palkintona oli valokuvasuurennus oman koiran kuvasta. Palkinto tuli jo joulukuun lopussa, mutta vasta nyt sain aikaiseksi kehystää kuvan. Kenties seinälle ripustaminen vaatii niin ikään oman aikansa.

Valitsin kuvaksi viime kesänä kuvaamani otoksen, jossa Nelli makoilee nurmikolla. Kuvakulma on siitä hauska, että katsoi taulua mistä suunnasta tahansa, vaikuttaa siltä, että Nelli katsoisi suoraan kohti. :) Pahoittelut huonosta kännykkäkuvanlaadusta. Olen ajatellut teettää enemmänkin Nellin kuvia juuri tauluja ajatellen. Jonkinnäköistä kollaasia olisi tarkoitus olohuoneen seinälle kasata tässä ajan kuluessa. :)

Terveisin

Nelli ja Iina

Kun puurosta tuli melkein pannukakku

2011-02-25T19:00:00.000+02:00

Ostin viime viikonloppuna paikallisesta Säästömarketista Oscar koiran puuroaineseos-pussin aivan kokeilun vuoksi. Ihan virallista Yrjölän puuroa tämä ei taida olla, mutta ajoipa asiansa tässä kokeilussa. Toissa iltana olikin sitten tarpeeksi aikaa ryhtyä tähän puuronpaisto-operaatioon. Ensin huuhtelin nelisen desiä puuroainesseosta (hirssiä, tattaria, ohraa, kauraa ja pellavansiemeniä) veden alla.

Sitten seokseen lisättiin jauheliha ja 2-3l vettä. Tässä vaiheessa meidän kokki kolmonen repäisi ja luki ohjeesta 2-3 dl vettä ja asetteli seoksen vuokaan ja laittoi 200 asteiseen uuniin. Noin kymmenen minuutin päästä selosti innoissani isännyydelle aikaansaannostani ja kuinka siihen tultiin, jolloin isännyys alkoi ihmettelemään veden vähyyttä. No, ei auttanut kuin uudelleen tarkistaa ohje ja huomata tämä moka! :D

Veden lisäämisen seurauksena vuokakin piti vaihtaa isompaan. Onneksi näitä löytyy. :) Tosin nyt puuro ei enää näyttänyt ihmissilmässä niin kauhean hyvältä. Laitoin puuron takaisin uuniin ja säädin ajastimen hälyttämään tarkalleen 2 tunnin päästä. Kun ajastin sitten piippasi, ihmettelin kun ruoan tuoksua ei tuntunut keittiössä. Uunin luukun avaaminen paljasti ikävän pikku jutun: Puuro näytti täsmälleen samalta, kuin laittaessani sen uuniin. Olisi ollut melko kova sana laittaa uuni myöskin päälle! :)

No, kolmas kerta toden sanoo: ei muuta kuin uuni takaisin päälle ja ajastin soimaan 2 tunnin päästä. Puolentoista tunnin kuluttua koko asunnon täytti kerrassaan herkullinen tuoksu, mikä toi mieleen mukavia muistoja. Täytyy sanoa, että kun otin puuron uunista, olisi tehnyt itsekin mieli maistaa, mutta päätin jättää toiseen kertaan. :)

No, entä miten puuro maistui itse kohteelle? En olisi osannut odottaa sellaista suosiota! Kuppi vedettiin tyhjäksi alta aikayksikön. Nelli ei meinannut malttaa odottaa, että tulikuuma puuro jäähtyisi syömäkelpoiseksi. Vuoallisesta riittänee ruokaa koko viikoksi, tosin ennen tarjoilua sitä kannattaa vähän lämmittää, jotta aromit tulevat paremmin esille. :) Meillä puuroa tarjoillaan nappuloiden lisukkeena, peuranlihan ja raejuuston kera.

Kilon pussi puuroainesta maksoi vajaat 3 euroa ja siitä riittää 3-4 vuoalliseen, eli noin kuukaudeksi. Ei siis paha hintaista ollenkaan. Jauhelihan lisääminen ei myöskään ole pakollista, mutta tietenkin tuo proteiininlähdettä puuroon. :) Sanoisin siis, että kokeilemisen arvoista!

Maukkain terveisin

Nelli ja Iina

Pakkaset paukkuu

2011-02-19T19:30:00.000+02:00

Tämä viikko on ollut melkoisen kylmä. Alkuviikosta saatiin nauttia -30 asteen lukemista ja muutenkaan ei juuri 15 pakkasasteen paremmalle puolelle olla päästy. Lenkitykset ovat siis jääneet melko minimiin. Tänään uskaltauduttiin Nellin kanssa kolmen vartin mittaiselle lenkille. Annoin neidin viedä omia polkujaan niin kauan kuin intoa riitti - ja riittihän sitä. :) Molemmat olivat kyllä ihan jäässä lenkin jäljiltä.

Nelli on sopeutunut hienosti emännän työssäkäyntiin, eikä mitään ongelmia saati mielenosoituksia ole ilmaantunut. Viime viikonloppuna pistäydyttiin Sastamalassa mätsäreissä, mutta kamera jäi valitettavasti kotiin. Päästiin punaisten kehään, mutta siellä ei sitten enää sijoituttukaan. Nelli ihastui ikihyviksi, kun paikalla oli 5kk ikäinen pitkäkarvainen mäykkytyttö. Nelli otti hoitoasenteen ja lohdutteli vähän pelokasta kaveria, välillä lohdullisesti tökkien kuonolla toista selkään. :)

Blogin pitäminen on jäänyt vähän taka-alalle. Lähiviikkoina allekirjoittaneen pitäisi saada kameransa takaisin lainasta, joten josko sitten alkaisi juttua irrota. Blogiin on myös kevään aikana tulossa suuria muutoksia, mutta niistä myöhemmin. Uudet suunnat vaativat myös kovaa ajatustyötä ja suunnittelua. Mutta blogin sisältö vilkastuu sitä enemmän, mitä lähemmäksi kesää tullaan. :)

Terveisin

Nelli ja Iina

Helmikuulumisia

2011-02-08T18:53:00.000+02:00

Meillä ollaan elelty edelleen tavallista arkea: Päivät töissä ja illalla yritetään pitää huushollia pystyssä. Hieman harmittaa, kun ei voi antaa jakamatonta huomiotaan Nellille, mutta yritän kyllä parhaani mukaan lenkkeilyttää, leikittää ja hyviä Nelliä. Pienen tauon jälkeen neiti on jopa ruvennut nukkumaan osan yötä isäntäväen välissä. :)

Lunta on täällä Satakunnan seudulla reippanlaisesti, tämänpäiväisessä myräkässä lunta tuli lisää noin 10-15 senttiä. Pakkanen vaihtelee 0 ja 15 välillä. Viikonloppuna oltiin metsässä kävelemässä kun Nelli päätti herättää sisäisen metsästyskoiransa, ja lähti ajamaan oravanjälkiä pikin. Eihän neiti tuossa lumessa päässyt ollenkaan eteenpäin, mutta ääni oli kova. :)

Täytyy vähän kehua Nellin sopeutumiskykyä ja tottelevaisuutta. Naapurissa on ollut ongelmia eroahdistuneen koiran kanssa, mutta neiti ei ole ollenkaan häiriintynyt koiran ulvomisesta. Ollaan jopa harjoiteltu lenkillä käsiteltävyyttä ja Nelli pääseekin parhaimmillaan kulkemaan vapaana suurimman osan 45 minuutin mittaisesta lenkistä. On hienoa, kun Nelli tulee huudosta luokse, pysähtyy kun huutaa paikka ja jää välillä katselemaan, että tuleeko isäntäväki sieltä. Toisten koirien ohittamisen ajaksi Nelli laitetaan kiinni, mutta ihmisten ohitukset menevät pääsääntöisesti hyvin, kun vaan muistaa sanoa "nätisti"/"kauniisti".

Viime sunnuntaina lähdettiin ajelemaan Tampereen suuntaan. Poikettiin äkkiseltään ikeassa syömässä ja kuljun kartanossa. Palkinnoksi kärsivällisestä odottamisesta Nelli sai 60cm mittaisen puruluun ja ikean kanipehmolelun. Uskotte varmaan, että neidin silmät rävähtivät auki, kun hän näki ison luun allekirjoittaneen kädessä. Tämä kestääkin sitten ainakin vuoden. :) Nelli tykkää kovasti autoilemisesta ja on aina hyppäämässä kyytiin, missä ikinä autonovi aukeaakin. Näin talvella neidin raaskiikin joksikin aikaa jättää autoon odottamaan, kunhan Neidillä on toppatakki päällä ja jotain virikkeellistä tekemistä (luu) odotuksen ajaksi. :)

Mitenkäs muiden helmikuu on käynnistynyt?

Terveisin
Nelli ja Iina

Huittisten match-show 20.01.2011

2011-01-20T21:50:00.000+02:00

Nelli kävi tutustumassa kisapaikan muihin mäykkyihin

Tänään töiden jälkeen lähdettiin samantien Huittisten Ratsastuskeskukselle, jossa pidettiin Huittisten Ammatti- ja Yrittäjäopiston järjestämä koiratapahtuma. Ohjelmassa oli meidän tähtäämämme match-shown lisäksi rallytokokisa, sekä temppurata ja toko-rata.

Tahvo, Nelli ja Urho vaihtavat kuulumisia

Ennen kisan alkua osallistuttiin Nellin kanssa isännän ja koiran temppurataan. Ensin juostiin renkaiden läpi, hypättiin kaksi estettä, sujahdettiin (molemmat) hulavanteesta, pujoteltiin kepit ja lopuksi kirmattiin pussihyppelyä (vain emäntä) maaliin. Yllätykseksemme oltiin radan nopein parivaljakko, joten saatiin mukava yllätyskassi.

Väsynyt odottaja

Tapahtuma pidettiin maneesissa, joten kaikki voivat arvata, mikä työ oli pitää Nelli irti hevosenkikkaroista, joita estoista huolimatta meni jonkin verran kurkusta alas. Vaikka pakkasta lähteissämme oli hädintuskin 3 astetta, oli paikan päällä pidemmällä tähtäimellä melko kylmä. Onneksi Nellillä oli talvimantteli.

Arska

Paikalla oli myös tuttuja koiria. Viime kesän mätsäreistä tutuksi tullut Tahvo-mäykky oli saanut pikkuveljen, Urhon. Nelli teki tuttavuutta myös muiden mäyräkoirien ja muunrotuisten kaverien kanssa. Saipa Nelli jopa kaksi ihailijaa: kääpiösnautseri Arskan ja tuntemattomana pysytelleen berninpaimenkoiran. Kerrankin näin päin. :)

Nelli lämmitteli isäntäväen sylissä

Mätsäreissä pudottiin ensimmäisellä kierroksella sinisiin. Nelli oli kuulemma ihan hieman pulskassa kunnossa. No, enpä kiistä ettei Nelli olisi joskus hoikempikin ollut, mutta tämä menee vielä juoksujen piikkiin. Toisella kierroksella sijoituttiinkin yllätykseksemme ensimmäiselle sijalle. Saatiin palkinnoksi ruusuke ja Friskies hampaidenhoitoluupaketti. BIS-kehässä ei enää sijoituttukaan.

Ensimmäiset kaksi kehää Nelli jaksoi mennä nätisti, vaikka lantapaakut houkuttivatkin ja oli kylmä,nälkä ja väsy. Best in Showssa taas Nelli ei millään olisi jaksanut seistä vaan istui vähän väliä, yritti kuopia maata eikä kävelykään sujunut. Toinen tuomari kehui Nelliä kiltiksi ja hyvin käyttäytyväksi.

Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli hyvin järjestetty ja ohjelmaa oli mukavasti. Lämpötilaanhan ei voinut mitenkään vaikuttaa, mutta jos rakentavaa kritiikkiä voi antaa, niin talvikeleillä pitäisi kehät käydä vähän vauhdikkaammin läpi. Lisäksi ensimmäinen sarja pääsi alkamaan lähes puoli tuntia myöhässä.

No, huomenna olisi taas työpäivä. Joten ei kun suihkun kautta sänkyyn!

Terveisin
Nelli ja Iina

Nellin väliaikaviihdettä

2011-01-19T21:58:00.000+02:00

Nelli nuolee ikkunaa :D from IinaKoo on Vimeo.

Mitäs meille

2011-01-16T21:06:00.000+02:00

Edellisestä postauksesta on jo ehtinyt vierähtää tovi. Uusia kuviakaan ei ole kertynyt: Aamulenkillä käydään Nellin kanssa ennen auringonnnousua ja yleensä kotona ollaan vasta, kun aurinko on jo laskenut. Nelli on sopeutunut yllättävän hyvin uuteen rytmiin, jopa paremmin kuin itse emäntä. Aamunousemista vähän kiukutellaan, eikä neitiä kiinnostaisi kävellä, mutta pienen maanittelun jälkeen saadaan aamulenkki käytyä.

Tieto siitä, että muutkin koirat käyvät aikaisin aamulla ulkona lenkillä, on reipastanut Nelliä. Uusiin tuttavuuksiinkin ollaan törmätty, kun aikataulut ovat muuttuneet. Nelli oikein odottaa näkevänsä aamulenkillä ikäisensä cottonitytön.

Työpäivän ajan Nelli viihtyy rauhaisasti kotona, yleensä nukkuen. Tosin jos satun unohtamaan pyykkikorin wc:n oven viereen, on satavarmaa, että sen sisältö on levitettynä pitkin eteisen lattiaa. Eilen siivotessa löysin isännyyden pitkät kalsarit Nellin sängystä! :)

Kotiin tultuani käydään Nellin kanssa nopea pissalenkki. Päivän päälenkitys tapahtuu sen sijaan ruoan jälkeen.. Usein huomaan olevani sen verran väsynyt toiden jälkeen, että puolen tunnin päikkärit piristävät kummasti. Nellistä on tullut viimeviikkojen myötä myös todella läheisriippuvainen. Tänäänkin Nelli nukkui vieressäni ja jopa päälläni sohvalla hyvän tovin, mitä ei yleensä tapahdu: Neidillä pitäisi yleensä olla koko sohva itsellään.

Eilen Nelli yllätti isäntäväen. Tähyillessään makuuhuoneen ikkunasta ohikulkijoita, sattui neiti bongaamaan jättimäisen susikoiran ja päräytti melkoiset pelotteluhaukut koiralle. Makkarissa oli menossa siivousoperaatio, joten tuuletusikkuna oli auki. Kuullessaan tämän mahtavan haukun susikoira oikein hyppäsi sivuun pelästyksestä. Mahtoikohan kuvitella olevan suuremmankin pedon kyseessä? Täytyy sanoa, että pelästyin itsekin aikalailla! Täytyy vain toivoa, ettei tätä satu silloin, kun emme ole kotona.

Myöhemmin päivällä lähdimme koko konkkaronkka käymään ruokakaupassa. Nelli sai palkkioksi kiltistä autossa odottamisesta kumisen sorsan, mikä päästää aivan oikeaa sorsaääntä. Nelli ihastui kumileluun ikihyviksi. Kaveri ristittiin Kaleviksi. Kalevi Sorsa onkin toiminut viimeiset 24 tuntia neidin parhaana ystävänä, jota tosin on yritetty piilottaa mitä kummallisimpiin paikkoihin. Viimeksi eilen illalla allekirjoittaneen tyynyn alle.

Mitäs muualle kuuluu?

Terveisin

Nelli ja Iina

Nellin joulu ja uusi vuosi

2011-01-03T22:36:00.000+02:00

Ollaan laiskoteltu taas vaihteeksi blogin pitämisestä koko väliviikko. Emäntä aloitti uuden työn, joten vapaa-aikakin on lyhentynyt huomattavasti entisestä. Joulua juhlittiin perinteisin menoin emännyyden kotona, joulupäivänä taas pistäydyttiin isännän vanhempien luona. Aattoaamuna Nelli kuitenkin sai perinteisesti etuoikeuden avata lahjansa, eikä tarvinnut edes odottaa iltaan.

Melkoisesti huvitti aattona, kun Nelli heräsi uniltaan, käytiin aamukävelyllä ja tultiin sisälle. Neidin huomatessa pakettikasan kuusen alla, nousivat korvat pystyyn ja silmät laajenivat lautasen kokoisiksi. Sitten oltiinkin jo nuuskimassa ja tökkimässä paketteja kuonolla. Tokaisin sitten Nellille, ettei paketteja saa avata ennen kuin isäntä tulee kotiin. No, isännän saapuessa kauppareissulta, kävi tyttö nopeasti moikkaamassa ja riensi sitten pakettien luo pää viidentenä jalkana. :)

Kuusen alla Nelliä odotti kahdeksan pakettia. Näemmä oli tyttö ollut kiltti. Pakettien aukaisukin sujui jo totutulla otteella kuin vanhalta tekijältä. Ehdottomaksi suursuosikiksi kipusi kengurun häntäpala, mikä katosikin parempiin suihin alta aika yksikön. Lisäksi Nelli sai muun muassa poron sarven ja - korvia, dental siilejä, herkkuja täynnä olevan joulusukan, lammaspehmon, kilisevän pallon ja pehmoflamingon. Näyttää uhkaavasti siltä, että Nellin leluaika on menossa ohitse. Juurikaan ei ole uusilla tuttavuuksilla leikitty. Suurin pettymys tämä on emännälle, joka rakastaa ostella erilaisia koiranleluja.

Joulupukki oli muistanut Nelliä myös uudella hienolla kullanvärisellä timanttipannalla. Juhlava panta oli samaa sarjaa, kuin Nellin aiempi panta, joka olikin jo tullut tiensä päähän. Kiinnitysmekanismi oli viimeisen 2 vuoden aikana kulunut miltei poikki ja yksi timanttikin oli kadoksissa.Uudesta pannasta Nelli on kovin ylpeä.

Joulupäivänä Nelli kohtasi myös uusia tuttavuuksia: Cotton de tuleaurit (vai miten se nyt oli) Rikun ja Janen. Alkujännityksen jälkeen porukassa mentiin oikein mallikkaasti ja osattiin olla nätisti, riitaa haastamatta. Lisäksi Nelli oli melkoisen hämmentynyt Juudaksen antamasta huomiosta: Vaikka sitä juoksuissa oltiinkin, halusi Nelli edelleen jatkaa kaverilijalla. Tuliaisiksi Nelli toi Juudakselle omat (poika)pöksyt.

Monessa huushollissa on tänä vuonna ollut ongelmia joulukuusen kanssa. Meidän täytyykin vähän hehkuttaa, että meillä kuusi piti hyvin neulasensa, eikä juuri varistanut. Salaisena aseena käytettiin paria pisaraa Lidlin käsitiskiainetta (sinistä) ensimmäiseen kasteluveteen. Tänä vuonna puu pysyi myös pystyssä, kun perheen molemmat naisedustajat pysyivät maltillisella etäisyydellä kuusesta. Rupesipa kuusi jopa kukkimaan joulun kunniaksi! Erikoista kyllä oli, ettei Nelli ollut oikeastaan lainkaan kiinnostunut kuusesta. Neiti kävi vain nuuhkaisemassa kuusta kun se tuotiin sisälle ja kerran katsomassa koristelun jälkeen. Muuten koko touhu ei kiinnostanut. :)

Uuden vuoden Nelli vietti vanhempieni luona, sillä välin kun isäntäväki juhli isännyyden siskon häitä. Ei ollut tyttö moksiskaan raketeista. Tosin en tiedä, millainen tuho olisi odottanut, jos oltaisiin jätetty neiti tänne kaupungin keskustaan yksin. Häät juhlittiin kunnialla läpi, allekirjoittanut kunnostautui puolestaan kimpunheitossa, tai siis sen kiinniottamisessa. :) Tulipahan sekin sitten koettua!

Me koitetaan pikkuhiljaa totuttautua tähän uuteen päivärytmiin ja sen myötä aktivoitua hiljalleen myös blogin puolella. Melkoinen kulttuurishokki kuitenkin on, kun on ollut 2,5 vuotta kotona Nellin kanssa ja nyt pitäisikin yhtäkkiä tottua kahdeksan tunnin työpäiviin. Kai se tästä muutaman viikon päästä helpottaa. :) Koittakaa kestää!

Miten muualla otettiin uusi vuosi vastaan?

Terveisin

Iina ja Nelli

Hyvän joulun toivotus

2010-12-24T09:00:00.000+02:00

Taas toivotus hyvän joulun,

taas toivotus hyvän joulun,

taas toivotus hyvän joulun

joulurauhan näin tuo!

Se kaikille juhlamielen,

se kaikille juhlamielen,

hyvän tahdon nyt tuo!

Nyt kynttilät pienet loistaa,

nyt kynttilät pienet loistaa,

joulu tullut on taas!

Me and the Mäyräkoiran toimitus toivottaa kaikille lukijoilleen hyvää ja rauhaisaa joulua!

Terveisin

Nelli ja Iina

Joulupuu on rakennettu

2010-12-23T21:39:00.000+02:00

Enää yksi yö jouluun. Tänä aamuna koristeltiin kuusi - tai minä koristelin, Nellin nukkuessa puoli yhteen! Nellistä on selvästi aistittavissa joulupukin odottaminen, tai pikemminkin lahjojen. :) Tänään neiti mäyris ei juuri pistänyt nokkaansa pihalle. Mittari näyttikin parhaimmillaan -28.6 astetta! Emäntä sai sentään raahattua ruhonsa ulos pientä kävelyä varten, vaikka naama jäätyikin inhottavasti. Ostin myös uudet verhot olohuoneeseen (kuvien ottamisen jälkeen). Sopivanlaisia verhoja ei löytynyt valmiina, mutta Jyskin alelaarissa pilkisti sopivasti kaksi juuri passelin kokoista ja näköistä pöytäliinaa, jotka ajavat siis nyt verhojen virkaa. :)

Hyvää aatonaattoiltaa!

Terveisin

Nelli ja Iina

Joulu on jo ovella...

2010-12-23T08:30:00.003+02:00

Jouluvalmistelut rupeavat pikkuhiljaa olemaan pulkassa. Kun kirjoitan tätä, on joulukuusi sulamassa parvekkeella. Eilen pyyhittiin kaikki pölyt ja toissapäivänä imuroitiin ja pestiin lattiat, sekä vaihdettiin lakanat. Joulusiivo on siis tehty. :) Nelli on ottanut joulun lähestymisen rennosti. Päiviä on seurattu omasta joulukalenterista, mikä on sisältänyt joka päivälle oman pikkuluun. Harmi vain, etteivät rouheluut ole juuri maistuneet.

Nelli on kehittänyt itselleen uuden tekniikan syödä pidempiä luitaan: Kuvan mukaisesti neiti tunkee luun sohvan ja rahin väliin pystyyn, jolloin syömiskorkeus on säädettävissä ergonomisesti. Aika fiksua! :) Meidän taloudessa on elokuusta asti keskitytty sisustamaan olohuonetta uuteen uskoon. Vähän on vielä kesken. Voin esitellä lopputulosta sitten, kun viimeinenkin nurkka saadaan valmiiksi. :) Nelli ainakin tykkää Ikean expedit kirjahyllystä, mikä toimii myös tilanjakajana. Kirjahyllyn läpi kun pystyy kävelemään rauhallisena lukunurkkauksena toimivaan alkoviin. :)

Viime viikonloppuna juhlittiin emännän valmistujaisia. Nyt on sitten pk-yrityksen johtamisen tradenomin paperit takataskussa ja työpaikkakin jo tiedossa. :) Juhlat olivat onnistuneet. Paikalle kutsuttiin oman väen lisäksi lähinnä mummot, kummit, sekä appivanhemmat. Sain myös nättejä kukkia, kuten kuvista näkyy. Mikään hortonomi en tosiaan ole. Aikoinaan olen onnistunut tappamaan jopa kaktuksen. Tällähetkellä tuo punainen joulukukkakin, amaryllis (?), näyttää vähän kärsivältä. Liekö paleltunut vai olenko onnistunut kastelemaan sitä liikaa?

Tähän asti meillä on parhaiten menestynyt kaksi bambua, kumpikin omassa maljakossaan. Ilmeisesti eivät ole niin herkkiä laiminlyönneille. Jos meikäläisen olisi pitänyt saada huonekasvi pysymään hengissä vuoden ajan ennen koiran hankkimista, ei meillä olisi mäyräkoiraa vieläkään! :) Ei niitä asioita tosin voi verrata keskenään.

Pian saakin hiljentyä joulun viettoon ja odottelemaan aattoa. Joulu on ollut minulle aina jotenkin hiljentymisen aikaa, vaikka aina kylässä tai perheen kesken sitä onkin vietetty. Joulussa on kuitenkin se oma, seesteinen tunnelmansa mikä luo juhlan tuntua. Aattoaamukin valkenee aina sellaisen positiivisen jännityksen vallassa. :)

Mitä joulu merkitsee lukijoille?

Terveisin

Nelli ja Iina

Kuinka mörrimöykky kesytetään, eli karkeakarvaisen mäyräkoiran trimmaaminen

2010-12-22T18:16:00.003+02:00

Kaikki perusterveen karkeakarvaisen mäyräkoiran omistajat pitävät varmasti nyppimistä koiranhoidon työläimpänä osana. Usein nyppimistä lykätäänkin niin kauan kuin mahdollista. Osa luottaa trimmaamisessa ammattilaiseen, mutta pienen harjoittelun jälkeen toimenpiteen voi tehdä myös itse. Onnistunut nyppiminen syventää omistajan ja koiran välistä yhteenkuuluvuutta ja vahvistaa laumakäytöstä. Pahasti pieleen mennyt nypintä taas voi johtaa trimmaajan terveyskeskusreissuun, kun erinäisiä ruumiinosia joudutaan tikkaamaan.

Yleisesti ottaen karkkarit pitävät nyppimisestä, varsinkin kun se on ohi ja painavasta ja kutiavasta vanhasta karvasta on päästy eroon. Nauttiessaan toimenpiteestä saattaa mäykky ottaa ajankulukseen jopa pienet nokkaunet. Tyypillinen trimmausväli karkkarille on 2-4 kertaa vuodessa karvankasvusta riippuen. Trimmaus tehdään aina omin pikku kätösin: sakset ja trimmausveitset on pidettävä kaukana karkkarin turkista! Usein mäyräkoirat kokevatkin toimenpiteen seurauksena melkoisen muodonmuutoksen. Jopa oman lauman muilla koirilla voi olla vaikeuksia tunnistaa kaveria ulkonäöltä, ennen kuin hajujälki paljastaa totuuden.

Nelli oli melkoinen karvaturri ennen toimenpidettä!

Näin ennen joulua oli meidän perheessä aika hoitaa Nellin karvoitus kuntoon. Edellisen kerran pikanyppiminen oli suoritettu huhtikuussa. Meillä karva irtoaakin hyvin juuri juoksujen aikaan tai niiden jälkeen. Kypsän karvan poistaminen, ei yleensä vaadi sen suurempia voimanponnistuksia, vaan harva irtoaa nätisti pienellä ranneliikkeellä.

Näitä tarvitaan nyppimiseen!

Ennen varsinaisen toimenpiteen aloittamista, on hyvä varata käsien ulottuville muutama tärkeä tavara. Koska meillä nyppiminen suoritettiin olohuoneessa, laitoin maton suojaksi pyykkikorista pussilakanan. Lisäksi varasin muovipussin irtokarvoja varten, harjan, furminaattorin ja makupaloja. Kannattaa myös huolehtia hyvästä valaistuksesta. Mikäli saat helposti rakkoja, voi etusormen ympärille kiertää esimerkiksi maalarin- tai putkimiehen teippiä tai vaikka erkkaria.

Harjattu Nelli

Aluksi harjasin Nellin läpikotaisin, jotta takut saataisiin selväksi. Erityisen tärkeää on saada partakarvat ojennukseen, jotta lopputuloksesta tulee symmetrinen. Harjauksen jälkeen koira palkitaan ja sitten siirrytäänkin furminoimaan. Furminointi ennen nyppimisen aloittamista helpottaa mielestäni urakkaa huomattavasti, sillä se ottaa kaikkein irtonaisimmat karvat helposti pois, ja nostaa mukavasti muita nypittäviä karvoja pystyyn. Ja taas palkitaan.:)

Nellin lempiasento

Nyppimisen aloitan aina päästä, kulmakarvojen takaa. Nyppiminen suoritetaan aina karvan kasvusuuntaan! Päälaen nypittyä siirryin siistimään posket ja silmänaluset, sekä parran. Partaa ei saa nyppiä kokonaan pois. Kulmakarvoja Nellillä ei juuri ole. Tässä vaiheessa kannattaa muistaa, että ihoa kiristetään aina nypittäessä. Vähän samalla tavalla, kuin omia kulmakarvoja pinseteillä nyppiessä. Itse nyppiminen tapahtuu siis etusormen ja peukalon avulla. Selkä on helppo nyppiä niin, että toisella kädellä kiristetään ihoa etu- ja peukalosormella vastakkaisiin suuntiin ja toisella kädellä nypitään sormien väliin jäävä alue kerrallaan. Kypsään karvaan on helppo tarttua ja pian nyppiminen tuntuu sujuvan kuin itsestään. Nyppimisurakka helpottuu kun koiran ajattelee neljään osaan: Pää & korvat, niska, runko, jalat ja häntä. Eli yksi osa aina kerrallaan valmiiksi niin eteneminen on helppoa.

Tämän verran karvaa lähti

Joskus karva ei meinaa irrota, vaikka tekniikka olisi oikea ja ihoa kiristäisi oikein. Silloin karva ei todennäköisesti ole vielä kypsä nypittäväksi. Kannattaa siis odottaa muutamasta viikosta kuukauteen, jolloin karva saattaa irrota paremmin. Toisinaan karva saattaa myös luonnostaan olla tiukassa, esimerkiksi niskassa, hännän tyvessä tai jaloissa. Tällöin vaaditaan kärsivällisyyttä niin nyppijältä kuin koiraltakin.

Siisti tyttö

Nyppiminen voi aluksi vaikuttaa hankalalta, mutta mitään ydinfysiikkaahan se ei ole. Yleensä kasvattajat opastavat mielellään uutta koiranomistajaa, kun ensimmäisen nyppimisen aika koittaa. Myös netistä saattaa löytyä opasvideoita toimenpiteen suorittamiseen. Kannattaa myös muistaa, ettei kaikkea tarvitse saada kerralla valmiiksi, vaan voit jakaa koiran nyppimisen useammalle päivälle. Aluksi nyppimiseen kannattaa varata aikaa tunteja. Nellin nyppimiseen kului aikaa tänään 45 minuuttia, mutta neiti onkin tunnetusti helppo tapaus.

Tämännäköisenä kelpaa odottaa joulupukkia!

Tässä nyt joitakin vinkkejä karkkarin trimmaamiseen. Tuliko jollekin vielä mieleen kysymyksiä tai lisättävää asiaan?

Ja vielä sivuprofiilikuva!

Terveisin

Nelli ja Iina

Nellin ensimmäinen kaato

2010-12-11T19:59:00.000+02:00

VAROITUS!

Seuraava kuvamateriaali ei sovi heikkohermoisille!

Tänään olikin Nellin metsästysuralla ikimuistoinen päivä. Neidin ajosta saatiin vihdoin ja viimein kaato, tai oikeastaan kaksi: epäonniset vasikat tulivatkin tiensä päähän. Kokemus oli kyllä ilmeisen järkyttävä Nellillekin. Laukauksen kuultuaan Nelli oli kääntynyt takaisin tulosuuntaansa, mutta isäni sai neidin kuitenkin houkuteltua torvella kaadolle. Paikalle saavuttuaan Nelli oli samoin tien ruvennut piilottamaan ruumista lumen ja risujen alle, edes kieli ei ollut kelvannut. Kenties neiti yritti piilotella "rikoksen" jälkiä. Saalistajan vietit kuitenkin kuulemma heräsivät, kun peuraa alettiin vetää metsästä pois.

"Jos mä vähän annan tekohengitystä, niin herääköhän tää vielä?"

Kuulemma Nelli yritti myöhemmin myös elvyttää saaliitaan. Itselleni jäi olo, että Nellin maailmankuva taisi järkkyä tästä päivästä. Tähän asti neiti on vain ajanut "pahat peurat" pois tienoilta, mutta näistä kovemmista otteista ei Nellillä ollut aavistustakaan. Toisaalta, tällähetkellä, vuolaiden kehujen jälkeen, sohvallamme loikoilee yksi kappale hyvin väsyneitä, mutta myös itseensä tyytyväisiä mäyräkoiria. :)

Nelli näyttää siltä, että kaikki päivän saaliit olisivat hänen ansiotaan. :D

Kaiken lisäksi Nellillä taisi alkaa tänään juoksut, ainakin Juudaksen käytöksestä päätellen. Pikkuneiti oli joutunut jopa muutaman kerran ojentamaan liian innokasta kosijaa autossa. Tuleekin mielenkiintoiset joulunpyhät. :) Nelli tosin taisi ihastua eilen lenkillä 11-vuotiaaseen kääpiövillakoira Ottoon, joka tuli meitä vastaan. Kaverukset leikkivät hetken keskenään takaa-ajoa, kunnes pysähtyivät pusuttelemaan toisiaan vuolaasti. Eron hetkellä pariskunta heitteli toisilleen kaihoisia katseita. Nuori rakkaus on niin ailahtelevaa. :)

Mitä muiden viikonloppuun kuuluu?

Terveisin

Nelli ja Iina

Neiti metsuri

2010-12-09T08:00:00.001+02:00

Itsenäisyyspäivän aamuna Nelli lähti isännyyden seuraksi metsään. Tehtävänä oli pistää tuulenkaatama puu käyttäjäystävällisempään kuntoon polttopuiden tekemistä varten. Nelli nautti metsässä kirmailusta täysin rinnoin. Kuvista poiketen Nellillä oli kuitenkin takki päällä koko ajan. Itse saavuin paikalle reilua tuntia myöhemmin, sillä päätin ottaa aamupäivän kuntoilun kannalta ja kävellä noin 5 kilometrin matkan paikalle. Vauhtia tosin hidasti lumisade ja paksu lumikerros jalkakäytävien päällä, mikä lisäsi mukavan vastuksen tarpomiseen.

On hauskaa huomata, kuinka Nelli osaa erottaa, milloin metsään lähdetään jahti- ja milloin huvittelumielessä. Nelli käväisi koko aikana maksimissaan 30 metrin päässä ihmisistä ja palasi sitten takaisin pyörimään jaloissa. Huudettaessa Nelli kirmasi paikalle takinliepeet lepattaen. :) Kotiin palattiin sopivasti ennen Tuntemattoman sotilaan alkamista. Illemmalla oli tarkoitus katsoa linnan juhlat, mutta jostain syystä tänä vuonna kyseinen toimenpide ei juuri huvittanut,

Mitenkäs muualla vietettiin itsenäisyyspäivää?

Terveisin

Nelli ja Iina

Nellin pikkujouluasu

2010-12-09T08:00:00.000+02:00

Pinjan blogissa oli seuraavanlainen, muotiblogeista poimittu haaste: "Valitse jokin nettikauppa ja kokoa sen valikoimasta mieleisesi pikkujouluasu. Haasta tämän jälkeen neljä henkilöä tekemään sama." Päätettiin siis tarttua haasteeseen, tosin omalla tavalla sitä soveltaen.

Nellin juhlavan utopistinen pikkujouluasu on koottu doggystyle.fi nettikaupasta:

Nellin juhlavaan pikkujouluasuun kuuluisi siis leveä valkoinen timanttikaulapanta, kauniisti kuvioitu valkoinen villapaita, sekä tietysti teemaan sopiva tonttulakki. Todellisuudessa Nelli varmaankin arkailisi noin leveää pantaa. Nykyistä, korttikuvissa rekvisiittana toimivaa tonttulakkiakin yritettiin jatkuvasti saada pois päästä, joten en kyllä pakottaisi Nelliä pitämään sitä missään tilaisuudessa. Villapaidasta sen sijaan Nelli varmasti pitäisi. Luulen kuitenkin, että mäyräkoiran ajatusmaailmassa ideaalisempi pikkujouluasu näyttäisi, petenkoiratarvike.comin valikoimasta poimittuna tältä:

Hurtan punainen talvimantteli tai fleecetakki mahdollistaisivat pitemmätkin pikkujoulut ulkotiloissa. Jotenkin mielestäni skottiruutukuvio kuuluu olennaisesti joulun ajan juhla-asuihin. :) Mäyräkoirien pikkujouluihin kuuluisikin todennäköisesti jonkinlainen metsäreissu, tai ainakin lumihangessa kirmailua ja lumipallojen syömistä kilpaa. Ei myöskään pidä unohtaa makkaran paistamista! Seurana tietysti kaikkein parhaat karvaiset kaverit. :)

Olisipa mukava tietää, mitä esimerkiksi Sheriffit, Vilma, Eppu tai Edgar pistäisivät päälleen pikkujouluihin! Kaikki muutkin mukaan haasteeseen!

Terveisin

Nelli ja Iina

Jouluvalmisteluja

2010-12-08T20:43:00.001+02:00

Eilen käytiin Nellin kanssa tutussa puistossa kuvailemassa joulukorttikuvat. Korttien tilaaminen menikin täpärälle, sillä eilen oli viimeinen päivä tilata kortit, jotta ne ehtivät joulupostiin. Nyt jännitetään, toistuuko viimevuotinen sumuinen kuvalaatu, vai onko sillä oikeasti vaikutusta, että tänä vuonna kuvat otettiin järjestelmäkameralla. Eilen vietettiin myös isännyyden syntymäpäiviä, joten kuvausreissun jälkeen kiirehdittiin kotiin viimeistelemään kakku ja paistamaan joulutortut.

Tänään jouluvalmistelut jatkuivat. Allekirjoittaneella oli täysi työ saada Nelli pysymään poissa keittiöstä, jossa tuoksuivat koiran makuun soveltuvat jouluherkut ja josta kantautui satunnaisia törähdyksiä ja vinkaisuja, kun yritin paketoida Nellin lahjoja paperia säästellen. Myös muiden joululahjat tuli paketoitua. Myös muutamia joulukoristeita on tullut kaivettua esiin. Jouluverhoja en ajatellut tänä vuonna laittaa, sillä edelliset riippuivat keittiössä vielä viime huhtikuussa. :)

Sain myös taivuteltua isännyyden siihen, että tänäkin vuonna hankitaan joulukuusi. Tosin ei niin massiivista kuin viime vuonna. Ihan pikkuinen vaan luomaan tunnelmaa ja levittämään hyvää tuoksua (ja neulasia, joita imuroin viimeksi vielä heinäkuussa!) pitkin asuntoa. Joulukuusi on kuitenkin mielestäni juuri se asia, mikä tuo joulun kotiin. :)

Arvatkaa muuten minkä hain tänään postista? ;)

Valmistumispäivä on 18.12. Tänään kävin työkkärissä, jossa ollaan näemmä siirrytty sähköiseen palveluasiointiin, joten muutaman minuutin keskustelun jälkeen meikäläinen passitettiin kotiin täyttämään sähköisiä kaavakkeita. Jei! Pääasia että hommat tulee hoidettua asiallisesti. Odotan kyllä jo innolla, että pääsisin töihin. Urasuunnitelmatkin ovat kovat, kunhan vaan asiat lähtisivät rullaamaan toivotulla tavalla. :)

Mukavaa joulun odotusta kaikille!

Terveisin

Nelli ja Iina

ps. Lopullinen joulukorttikuva jää kuitenkin salaisuudeksi, sillä blogia lukee myös henkilöitä, joilla on lupa odottaa perinteistä korttia meidän pesueelta! :)